Summa summarum 2019

Enpä ole kirjoitellut tänne pitkään aikaan. Vuosi 2019 ja viime vuosikymmenkin on nyt ohi, ja vähän summasinkin instagramiin kulunutta vuotta. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa tänne blogin puolelle vähän tarkemmin viime vuodesta. Ja voisin tehdä vielä oman koonnin koko vuosikymmenestä.

TAMMIKUU
Mun 1,5 vuotta kestänyt Lindex-ura päättyi. Tarkoitus oli vielä palata takaisin, mutta suunnitelmiin tulikin yllättäen muutos. Sain myös ikäviä uutisia meidän talousasioihin liittyen. Nyt vuosi tämän jälkeen alkaa kaikki olla siltä osin kunnossa.

HELMKUU
Aloitin siirtämään blogipostauksia ja kuvia Starboxista, kun saimme kuulla että portaali lopettaa. Uudet blogisivut avautuivat 11.2. Mut kutsuttiin yllättäen työhaastatteluun ja kävinkin suunnittelemaan sitä kautta uutta uraa.

MAALISKUU
Työt TE-toimistossa alkoivat. Vietettiin mun läksiäisiä entisen työporukan kanssa ja sisäinen viherpeukalo nosti päätään kun pääsin vaihtamaan kukkamultia.

HUHTIKUU
Kevään ensimmäiset terdet. Superlämmin huhtikuu, käytiin loppukuusta aamutreeneiksi heittelemässä mm. koripalloa.

TOUKOKUU
Aloitin Detox-kurssin vatsaystävällisestä ruoasta ja opin kurssilla paljon. Kokeilin myös Curly girl metodia, ja sain kuin sainkin tähän taipuisaan tukkaan taiottua muutaman kiharan.

Tässä ploppauksien kanssa kokeiltu pellavansiemengeeli.

KESÄKUU
Kesäkuu oli yhtä juhlaa. Siskon ylppärit, syntymäpäiviä ja juhannuksen juhlintaa mökillä. Tehtiin Petjan kanssa roadtrip Itä- ja Keski-Suomea kiertäen. Aloitin katsomaan vihdoin Game of Thronesia.

HEINÄKUU
Perustin blogille taas oman Instagram-tilinsä, joka oli piilotettuna ensin muutaman viikon ennen kuin sain sen julkaistua. Edellisen blogi-tilin lopetin muistaakseni 2015. Sain GOT-sarjan päätökseen vain kolmessa viikossa.

ELOKUU
Aloitin käymään fysioterapeutilla vaivaavien selkä- ja hartiakipujen takia. Ja suosittelen kyllä kaikille. Otettiin äkkilähtö Turkkin Marmarikseen, en ollut ennen käynyt Turkissa. Oli superkuuma, mutta ruoasta ja ihmisistä minulla on vain positiivista sanottavaa. Ja sain levättyä hyvin, vaikka minulla ei ollutkaan kuin 1+1 viikkoa lomaa.

SYYSKUU
Olin töissä mukana suunnittelemassa Tyhy-päivää ja se onnistui pienestä sateesta huolimatta lopulta hienosti. Tein "lyhyitä työviikkoja" syyskuun ajan. Milloin oli tyhyä, milloin yksittäisiä lomapäiviä ja milloin koulutusta. Oli kevyt laskeutuminen syksyyn.

Vuosipäivän kakut

LOKAKUU
Lokakuussa masentelin syksyä ja en jaksanut päivittää bujoa enkä somea. Sävytin hiukset toffee-sävytteellä. Olen viimeksi värjännyt latvat pari vuotta sitten. Ja koko pään raidoitukset laittanut viimeksi 2015. Joten ihan kivaa vaihtelua.

MARRASKUU
Juhlittiin työpaikan pikkujouluja ja ohjelmassa oli mm. keilausta. Tämän jälkeen kävin vielä 2 kertaa keilaamassa, mikä vastasi noin 10 vuoden keilauksia. Stressasin töiden jatkumista ja työhaastattelut vakivirkoja varten järjestettiin marraskuussa.

JOULUKUU
Valmistelin joulua. Pääsin extempore työkaverin kanssa Raskasta joulua -konserttiin. Vietettiin kavereiden kanssa pikkujouluja ja sain tietää, että sain vakinaisen viran. Sillä oli itselleni tulevaisuuden suunnittelun kannalta iso merkitys.

Palataan ensi kerralla viime vuosikymmenen tapahtumiin. Olisi kivaa muistella, mitä kaikkea on tapahtunut ja miettiä miten vuodet ovat muuttaneet itseä.

Huhtikuun loppuneet tuotteet

Täällä taas, pitkästä aikaa!! En käsitä miten nopeasti tämä kevät meni. Tuntuu ettei ole kerennyt uhrata ajatustakaan blogille. Voi myös olla, että uudella työllä on jotain vaikutusta. Mutta tänään ajattelin esitellä teille huhtikuussa loppuneita kosmetiikkatuotteita.

Katselin joskus aikojen alussa Youtubesta paljon "Emptys"-videoita eli videoita, missä esiteltiin loppuneita kauneustuotteita. Yleensä mulla loppuu kuukaudessa ehkä noin yks, kaks tuotetta ja joskus sattuu kerralla vähän enemmän. Huhtikuussa aika reilustikin enemmän.

Koko kuukauden satsi oli seuraavanlainen :
- Päiväseerumi
- Hiusseerumi
- Silmänympärysoide
- Kynsilakanpoistoaine
- Deodorantti
- Hammastahna
- Kuivashampoo
- Kaksi hiuslakkaa
- Vartalovoide
- Kaksi päivävoidetta
- Yövoide

Oon aika hidas käyttää kosmetiikkaa loppuun, sillä käytän kaikkea (ehkä liiankin) säästeliäästi. Onneksi ihan kaikkia tuotteita ei tarvinnut uusia, sillä mulla on hirveästi esim. päivävoiteita ja silmänympärysvoiteita valmiiksi kaapeissa. Ja toukokuussa sattui vielä niin sopivasti, että sokoksella oli 3+1 päivät, joten sain hankittua muutamat uudet putelit alennuksesta.
Miten paljon teiltä kuluu kosmetiikkaa kuukaudessa?


PS. Oltiin viime viikonloppuna roadtripillä Itä- ja Keski-Suomessa - yritän saada siitä tehtyä koostepostausta ensi viikolla.

Mist sä tuut?

Tää postausidea on pyörinyt mulla mielessä jo tosi pitkään. Ja tänään viimeeksi sen aihe nousi taas pinnalle. Tiedätkö kuinka uusia ihmisiä tavatessa yleensä kysytään että "Mist sä tuut?" Ihmisten alkuperää kysytään usein varsinkin silloin, kun murre ei mätsää sen hetkiseen asuinpaikkaan. Toisen puheesta kuulee, että tää tyyppi ei ainakaan oo kotoisin täältä.

Mun taustoista on ekan kerran kysytty varmaan silloin kun oltiin muutettu Lappeenrantaan. "Mä ja sä" särähtää varmasti eteläkarjalaiseen korvaan ja aina uusia koulukavereita tavatessa tuli mun taustat puheeksi. Usein jätin mainitsematta syntymäkaupunkini Kotkan ja ilmoitin olevani Espoosta, josta oltiin juuri Lappeenrantaan muutettu. Koin olevani enemmän espoolainen kuin kotkalainen, olinhan asunut muutaman vuoden enemmän pk-seudulla ja identiteettini oli varmasti kasvanut enemmän siellä asuessani.

Mun taustat tuli aina välillä esille mitä kummallisimmissa asioissa. Jossain vaiheessa kavereiden kanssa viestitellessä käytin aina "mä" sijasta "mie", mutta kotipaikkarakkaana vaihdoin jossain vaiheessa senkin väkisin takaisin mä-sanaan. Koin sen olevan kuitenkin enemmän mua. En halunnut myöskään ylioppilaslakkia ostaessani valita eteläkarjalaista puna-mustaa lakin sisustaa, vaan valitsin neutraalin suomalaisen sinivalkoisen. Kieltäydyin myös laulamasta "Karjalaisten laulua" lakituksessa, sillä sen lisäksi etten osannut sanoja, halusin osoittaa että minähän en ole täältä kotoisin.

Ekan kerran mun kokemusta omasta taustastani horjutettiin mun muutettua Joensuuhun. Ekaa kertaa elämässäni taisin sanoa olevani kotoisin Lappeenrannasta. Ekaa kertaa elämässäni taisin kokea, että mä olen tosiaan sieltä. Ja ekaa kertaa elämässäni uskalsin myöntää sen. Silloin jo mietin, että onko sillä merkitystä kuka sulta kysyy sun alkuperästä. Tai tarkemmin sanottuna missä asut kun sitä kysytään!

Pakka sekottui entisestään kun musta tuli paluumuuttaja ja muutettiin Petjan kanssa mun synnyinkaupunkiin Kotkaan. Ekaa kertaa ikinä mun maantieteellinen identiteetti tuntui olevan levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Olin kuullut, että kotkalaiset ovat aika varauksellisia ulkopaikkakuntalaisia kohtaan, joten mikä olisi sen parempi kuin kertoa alunperin syntyneensä Kotkassa. Kuitenkin moni tarttuu mun murteeseen koska se ei kuulosta kotkalaiselta. Silloin kerron olevani Lappeenrannasta. Ja nyt uuden työn aloittaessani kirjoitin suoraan henkilöesittelyyni olevani sieltä.

Espoota tai Joensuuta en mainitse enää kuin sellaisissa tapauksissa, joissa puhun niistä ajoista kuin olen näissä kaupungeissa asunut. Esimerkiksi jos kerron tehneeni markkinointihommia Joensuussa tai kerron ala-asteajoistani Espoossa. Muuten oma identiteettini on linkittynyt nykyään vahvasti Etelä-Karjalaan. Muutama päivä sitten laskettiinkin, että olen asunut isoimman osan elämästäni siellä. Mun perhe ja suurin osa kavereistakin on siellä. Ja viime viikolla sain kuulla, että mun murteesta kuulee että oon Lappeenrannasta. Vaikka en edes sano "Mie"!!

Ehkä osa maantieteellisen identiteetin muodostumista on kiinni iästä. Pitää tuntea itsensä ja taustansa. Olla sinutkin ehkä itsensä kanssa. Varmasti meillä, jotka ovat asuneet monessa eri paikassa, identiteetin muodostumiseen menee kauemmin kuin muilla. Olen kuitenkin iloinen, että voin nykyään myöntää rohkeasti olevani Lappeenrannasta. Ja jos osaisin "Karjalaisten laulun" sanat, voisin jopa luikauttaa muutaman säkeen.

Uusi alku!

Tänään tulee päätökseen blogini tähän astisen elämän tärkein matka. 2016 vuoden alussa mun elämä oli suurten muutosten edessä, kun juuri valmistuneena etsin paikkaani maailmassa. Bongasin lehdestä ilmoituksen Kaakkois-Suomen uudesta blogiportaalista, Starboxista. Ja sehän oli menoa se!

Vuosi 2016 oli kaikinpuolin uutta ja ihmeellistä mulle. Paljon hyviä keikkoja, reissuja, uusia paikkoja ja tapahtumia, kummipojan syntymä, uusia ihmisiä, uusi parisuhde ja uusi kaupunki. Paljon kaikkea mistä kirjoittaa. Blogi lähti uuteen nousuun ja uutta motivaatiota löytyi hurjasti.

Nyt kun tähtilaatikko sulkeutuu niin koen ettei se välttämättä ole huono asia. Asioilla on tapana muuttua ja muutosta ei tulisi pelätä. Mun tämä vuosi lähti muutenkin vauhdikkaasti käyntiin, kun mulle soitettiin uudesta työpaikasta ja musta tuli toimistotäti. Ei ehkä ihan sitä mistä olin haaveillut, mutta askel lähemmäs omia unelmia. Uskoisin siis myös että blogin siirtyminen takaisin omille sivuilleen tuo tullessaan mulle jotain uutta tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan tää matka täällä Starboxilla on tuonut mulle hirveästi uusia ihania ihmisiä mun elämään. Ihania blogikollegoita, tärkeitä tapahtumia heidän kanssaan, rohkeutta tuoda esiin niitä arempiakin asioita mun omasta elämästä ja myös yhden sivuduunin. Mahdollisuus kirjoittaa artikkeleita lehteen, laskea koskea ja nähdä paikkoja joista en ennen tiennyt mitään. Olen kiitollinen matkasta täällä ja kiitos kaikille teille mukana kulkeneille. Matkataan kohti uutta ja toivottavasti vielä tavataan! 

KIITOS! 💓 

Satokauden hedelmäsalaatti

Helmikuu hujahti ohi ja maaliskuutakin on jo puolet mennyt. Aikaa menee niin ihmeellisen nopeasti nykyään. En tainnutkaan kertoa teille vielä helmikuun ekotekoa, joka meillä oli valmiiden roskapussien osto. Valmiit roskapussit ovat ohuempia, joten niihin on käytetty vähemmän muovia ja ne ovat kappalehinnaltaan edullisempia.

Usein kauppaan otetaan mukaan oma kestokassi, vanha muovikassi tai ostetaan se paperinen versio. Muutaman kerran ollaan kuitenkin vielä sorruttu kaupassa ostamaan muovinen ostoskassi, joten takapakkiakin ollaan tultu. Roskapussien tarpeen takia niitä ei meille kuitenkaan nyt enää tarvitse ostaa.

Muovittoman maaliskuun sijasta ajattelin ottaa loppukuun tavoitteeksi muovien lajittelemisen, sillä meidän taloyhtiöön tuli juuri uudet muovinkeräysastiat. Voi olla, että kun huomaan mikä määrä muoviroskia kertyy, niin sen jälkeen meillä mietitään vielä tarkemmin muovien vähentämistä. Mutta hiljaa hyvä tulee!

Me saatiin muuten joululahjaksi tehosekoitin ja sen jälkeen ollaan selkeesti lisätty hedelmien sekä kasvisten syöntiä. Oonkin nyt innostunut testaamaan kaikkia uusia hedelmiä ja uusimpana tällä viikolla pitayaa eli lohikäärmehedelmää. Päädyin testaamaan sitä satokausikalenterin innoittamana, ja heidän facebook ja insta ovatkin olleet nyt mulla kovan selauksen alla. Sieltä löytyy niin hyviä vinkkejä sekä tietoa kauden kasviksista ja hedelmistä.

Kasvikset, hedelmät ja marjat ovat parhaimmillaan satokauden aikana. Ne ovat silloin ekologisempia, sillä niihin on käytetty vähemmän torjunta-aineita ja lannoitteita ja ne ovat myös maukkaampia sekä usein edullisempia satokauden aikana. Satokausien takia hedelmien ja kasvisten hinnat ja saatavuus kaupoissa vaihtelevat suuresti vuoden aikana.

Lohikäärmehedelmä oli koostumukseltaan kuin kiivi tai meloni. Maku oli aika mieto ja pehmeä, joten ajattelin että sitrushedelmät sopii varmasti hyvin sen kanssa. Satokausikalenterissa suositeltiin pitayan kanssa myös mangoa. Yleensä meillä on laitettu hedelmäsalaattien sekaan rahkaa, mutta satokausikalenterissa ehdotettiin limellä maustettua kookosmaitoa salaatille kastikkeeksi. Siitä tulikin mulle ehkä tämän salaatin kivoin juttu. Ja sitä pystyy käyttämään vastaisuudessakin hedelmäsalaattien lisänä.

Rentoutusta hieronnan ja äänimaailman avulla

*Postaus toteutettu yhteistyössä Hoitola Lasuriitin kanssa*

Kävin pari viikkoa sitten Hoitola Lasuriitissa yhdistelmähoidossa. Äitini Ulla-Pia ja hänen työkaverinsa Paula perustivat joulukuussa hoitolan Taipalsaarelle, Lappeenrannan kupeeseen. Mun saamaan yhdistelmähoitoon kuului Paulan tekemä tiibetiläinen äänimaljahoito ja samaan aikaan tehtävä intialainen päähieronta, Ulla-Pian tekemänä. Päähieronta oli mulle jo ennestään tuttua hommaa, mutta äänimaljahoidot aivan uusi kokemus.

Äänimaljahoidossa sun keholle sekä sun ympärille asetellaan vuorollaan erikokoisia maljoja, joita hoitaja sitten "soittaa". Maljat synnyttää värähtelyä ja harmonisia ääniä, ja jokainen kehonosa resonoi maljan kanssa omalla tavallaan ja synnyttää omanlaisensa äänen. Esimerkiksi mun vasen käsi resonoi ja malja soi siinä kuulemma tosi kauniisti. Jälkeenpäin tajusin miksei oikeakätisenä mun toinen käsi soinut niin kivasti. Olin nimittäin viikon ajan siirtänyt näitä blogipostauksia, ja mun oikean käden ranne oli tosi kipeytynyt.

Koska ääni kulkee nesteessä nopeammin kuin ilmassa, ja ihmisen kehohan on tiedettävästi suurimmaksi osaksi nestettä, äänen värähtelyt saavat myös kehon nesteet värähtelemään. Aluksi maljojen värähtely tuntui hieman hassulta, mutta niihin tottui nopeasti ja jäin vain kuuntelemaan niiden synnyttämää ääntä.

Maljoista oli heti apuakin. Mulla on nimittäin ajoittain ollut asentohuimausta, joka alkoi hetken pöydällä maattuani vatsallani. Mutta kun ensimmäinen malja laitettiin mun selkään, niin huimaus loppui kuin seinään.

Aluksi pöydällä ollaan vatsallaan ja maljoja asetellaan sun selälle sekä jalkoihin. Osa jätetään paikoilleen ja osaa siirrellään sitä mukaa kun edetään. Samalla sun pää hierotaan. Vatsalla ollessani tuntui, että ajatuksia sinkoili sinne tänne - keskityin vuorollaan päähierontaan ja maljojen ääniin. Ajatuksia oli laidasta laitaan: miten postauksen kirjoittaisin, mitä edellisinä päivinä oli tapahtunut, mitä ostaisin kaupasta. Se ajatusten sekamelska on valtava, kun siihen havahtuu.

Seuraavaksi käännytään selälleen ja maljoja siirretään sun vatsalle, rintakehän päälle ja käsiä pitkin. Tässä kohtaa ajatusten virta alkoi vähentyä ja aloin rentoutua. Ei tarvinnut enää miettiä, että mitäköhän tulee seuraavaksi, vaan pystyi irrottautumaan kaikista turhista ajatuksista ja vain nauttia. Äänimaljahoidon aikana - ja oikeastaan kaikenlaisten rentoutushoitojen aikana - asiakas saadaan siihen olotilaan, joka kehossa vallitsee ennen nukahtamista. Eli juuri siihen rentoutuneeseen tilaan, kun sun mieli tyhjenee eikä päässä vilise ajatuksia.

Tätä yhdistelmähoitoa käytetään juurikin rentoutukseen, mutta myös ahdistukseen, unettomuuteen tai jännitykseen. Sillä voidaan auttaa aineenvaihduntaa palautumaan normaalimmaksi, helpottaa stressiä ja parantaa verenkiertoa. Mä ainakin koin, että mun olotila oli hoidon jälkeen paljon rentoutuneempi, enkä esimerkiksi stressannut työasioita niin paljoa. Olin myös hoitoa varten ajanut Kotkasta asti Lappeenrantaan, ja mun hartiat menee jumiin usein pitkiä matkoja ajaessa. En kuitenkaan huomannut hartiakipua enää hoidon jälkeen juurikaan.

Äänimaljoja pääsee kuuntelemaan myös sointukylvyissä, joissa maataan patjoilla tai istutaan ringissä isomman porukan kanssa. Sointukylvyssä ohjaaja soittaa äänimaljoja ryhmän edessä, ja minusta se voisi sopia loistavasti sellaisille, jotka eivät esimerkiksi pidä niin paljon vieraan ihmisen kosketuksesta, mutta muuten hakevat jonkinlaista rentoutusta. Sointukylpyjä voi tehdä myös lapsille esimerkiksi mielikuvamatkoina tarinoiden kautta. Ja sopiihan se hyvin vaikka tyky-päivien aktiviteetiksikin.

Ulla-Pia tekee myös itse koruja, joita on myynnissä hoitolalla. Sain itse tällä kertaa mukaan korvikset ja rannekorun, joissa oli chakra-kristalleja.

Bambuinen hammasharja - tammikuun ekoteko

Sain idean, että yritän tänä vuonna joka kuussa tehdä yhden uuden ekoteon ja opetella yhden uuden ekologisemman elämäntavan. Pienin askelin on helpompi opetella uusia asioita, ja varsinkin uudet elämäntavat vaativat aina totuttelua. Viime vuoden loppupuolella meillä esimerkiksi opeteltiin biopussien käyttö, ja niiden käytöstä onkin tullut jo ihan tapa.

2018 olennaiset!

Meinasin ensin etten tee koostepostausta viime vuodesta, mutta bongasin MeNaiset-lehdestä kivan kysymyspläjäyksen otsikolla "Olennaiset". Joten käydäänpä pikaisesti läpi mun viime vuosi!

​

Tän taulun alla, sohvatyynyihin nojaillen on hyvä rentoutua.

Biopussin taittelu sanomalehdestä

Joulu on ovella. Kattilat porisevat liedellä ja roska-astiat täyttyvät juuresten kuorista, kinkkurasvasta ja joulun jälkeen niistä ylijääneistä joululimpun kannoista, joita kukaan ei jaksanut enää neljättä päivää putkeen syödä. Näin kärjistetysti! Mutta tosiasia on se, että ruoantähteitä joulun aikaan kuitenkin syntyy.

Niinkuin kerroin aikaisemmin, olen halunnut ottaa pieniä askeleita kohti ekologisempaa elämäntapaa. Ja koska koen, että olen näiden asioiden kanssa yhtä pihalla kuin varmasti moni teistä, niin ajattelin avata teille aina tätä mun matkaa - askel askeleelta. Olen myös innokas ottamaan vinkkejä vastaan kokeneemmilta ekologisuuden kävijöiltä.

Miten säästää helposti ja huomaamattomasti?

Viikko vielä palkan tuloon, mutta tili tyhjä. Joudutko laskemaan tarkasti pennosesi, jotta ne riittävät koko kuukaudeksi? Pesämunaa ei oikein ole, ja puskurirahasto on täyttä hepreaa. Myös pienituloiset voivat säästää. Helposti ja huomaamattomasti.

Muistatteko, kun vielä kaksi vuotta sitten olin "köyhyysloukussa"?

Mä lasken itseni pienituloiseksi ja oon elänyt aikalailla kädestä suuhun jo jonkun aikaa. Osaan kyllä ennakoida tulevia isompia kulueriä, ja yleensä säästänkin pitkään niitä varten. Siirrän toiselle tililleni esimerkiksi tietyn osan tulevasta autovakuutusmaksusta kuukausittain. Mutta yllättäviin menoeriin en oikein pysty varautua. Eikä minulla ole ollut niitä varten erillistä rahastoa tai säästöjä.

Kierrätysjoulukortit

Viikko vielä palkan tuloon, mutta tili tyhjä. Joudutko laskemaan tarkasti pennosesi, Mä oon jo tehnyt tän vuoden joulukortit valmiiksi ja ajattelin avata teille mun tän vuoden korttiteemaa. Niin kuin oon maininnut aikasemmin, mä olen vähitellen kiinnostunut ekologisuudesta ja samaa ideologiaa käytin kortteihinkin.

Tajusin, että mulla oli viime vuodelta muutamia joulukortteja, jotka halusin jotenkin hyötykäyttää. Päätin kierrättää osia vanhoista korteista ja mainoksista, joita meille oli tullut. Tässä lopputulos.

Uutta, vanhaa ja vihreää - blogin nimi muuttuu

Uusi nimi on kuin tämä pieni taimi. Uusia alkuja.

Fashionette-nimi on ollut mun blogilla vuodesta 2013. Oon alottanut mun blogin 2011, aikakaudella kun muotiblogit oli ehkä eniten pinnalla ja jotain sen suuntaista itsekin lähdin omalla blogilla hakemaan. Alunperin blogi oli hyvinkin omaperäisesti Tete's world. Blogin nimen vaihdoin siinä uskossa, että mun blogin suurin sisältö tulee kertomaan muodista. Se oli kuitenkin mulle yks isoimmista kiinnostuksen kohteista - ja on edelleen yksi niistä.

Mitä hyvinvointi on mulle?

Mitä vanhemmaksi tuun, sitä enemmän oon kiinnostunut hyvinvoinnista. Tai en tiedä liittyykö se ikään juuri mitenkään, jos ei lasketa sitä, että lihakset ei pysy ihan yhtä vetreinä venyttelemättä kuin lapsena. Tän pimeän kauden aikana oma hyvinvointi on vain korostunut. Jottei kaamosmasennus iskisi, niin olen panostanut niihin asioihin, mitkä tekee mut iloiseksi.

Jumppaa jalkapohjille

Huomatkaa, että olen itse "diagnosoinut" jalkani. Jos itse kärsit jalkakivuista, on niitä syytä käydä näyttämässä alan asiantuntijalle!

Mä olen suurimman osa mun työelämästä ollut seisomatyössä ja saanut myös kärsiä siitä. Olin kolme vuotta opiskeluaikana pikaruokaravintolassa töissä, ja erittäin hyvistä työkengistä huolimatta kipeytin jalkani. Ensin epäiltiin plantaarifaskiittia eli kantaluupiikkiä, sillä kantapääni oli todella kipeä. Myöhemmin fyssari kertoi kivun kuitenkin johtuvan jalkapohjan jännekalvon repeämästä. Repeämä parantui kuitenkin noin viikon levolla.

Tuetaan yhdessä rintasyöpätutkimusta

Hyvää Roosa Nauha -päivää kaikille!

Kukaan ei varmaan ole välttynyt tässä kuussa tai varsinkaan tänään Roosa Nauha -kampanjoinnilta. Itsehän olen kunnolla herännyt osallistumaan kampanjaan vasta viime vuonna ja tänä vuonna olen koittanut ottaa keräykseen osaa monilla eri tavoilla.

Syksyn uusia alkuja

Syksyllä tekee mieli aina tehdä jotain uutta. Ostaa uusia vaatteita, aloittaa uudessa työpaikassa, keksiä jokin uusi harrastus. Koululaiset palaa lomilta uudelle luokka-asteelle ja luontokin muuttuu täysin. Ja tänä syksynä mulla ei ollut oikeestaan mitään uutta edessä, mutta tarkemmin ajateltuani huomasin aloittaneeni vaikka mitä uutta.

Itse tehty kestohedelmäpussi

Mä oon varmaan viimeisen vuoden tai ainakin puolen vuoden aikana kiinnostunut enemmän ja enemmän ekologisuudesta, ja viime viikolla sain ensimmäisen konkreettisen tekoni tehtyä kohti ekologisempaa elämää. Ja juuri sopivasti vielä tämän viikkoisen Hävikkiviikon alla.

Loihdin siis mun ihka ensimmäisen kestohedelmäpussin vanhasta pitsipuserosta. Puseroon oli tullut reikä, jota en saanut enää korjattua, joten ajattelin laittaa kankaan hyötykäyttöön. Pienet hedelmäpussit kertyy turhaan kaappiin, eikä HeVi-osaston biopussit ole yhtään sen parempi vaihtoehto, sillä ne maatuvat hitaasti. Kestohedelmäpussi on siis ympäristön kannalta paras vaihtoehto.

Tiesitkö, että vihreät biopussit erotellaan biojätteen joukosta koneellisesti ja siirretään sekajätteeseen?

Bled - Slovenian helmi

Kävimme kuukausi sitten poikaystäväni perheen kanssa lomamatkalla Slovenian Bledissä. Maa oli mulle ennestään suhteellisen tuntematon; tiesin suurin piirtein missä se sijaitsee ja että siellä pelataan jääkiekkoa. Sain kuitenkin yllättyä positiivisesti ja suosittelen maata muillekin. Kohta ymmärrätte miksi.

Kotimainen, laadukas ja tuore liha sekä aurinkoinen kesäpäivä Katariinan Meripuistossa – Kotkan Lihamestarit tekee grillaamisesta juhlaa!

*Teksti julkaistu Kymen Sanomissa kaupallisessa yhteistyössä Kotkan Lihamestareiden kanssa.*

Kotkan Lihamestarit panostaa kotimaisiin ja laadukkaisiin tuotteisiin.

Grillaaminen Kotkassa on siis kesäpäivänä helppoa, vaikka ei omaa grilliä omistaisikaan. Kotkassa on mitä ihanimpia puistoja, joista monet on varustettu grillipaikoin.

Kävin ystävieni kesken grillaamassa muutama viikko sitten kauniissa Katariinan meripuistossa. Sää suosi, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Oli ihanaa istua ja tunnelmoida puiston elämää, laittaa grilli kuumaksi ja vain nauttia kiireettömyydestä. Raikkaaseen meri-ilmaan sekoittuva kypsyvän ruuan tuoksu sai veden herahtamaan kielelle ja vatsan kurnimaan!