10 faktaa minusta bloggaajana

Leikinpä tässä syksyllä vähän taikuria ja tein katoamistempun täältä blogista. Syitä on varmasti monia, enkä lähde niitä tällä kertaa erittelemään, mutta kerron muutaman tänä syksynä tapahtuneen jutun pitääkseni teidät ajan tasalla. Tapasin maailman ihanimman miehen, irtisanouduin töistä ja muutin Lappeenrannasta Joensuuhun. Siinä varmasti tärkeimmät :D Jos tämmöiset kummalliset katoamiset ihmetyttävät, niin ajattelin nyt avata asiaa minun näkökulmastani kertomalla teille muutaman bloggaajafaktan itsestäni. Idean tähän hauskaan postaukseen "varastin" Fifty Ways -blogin Julialta. Mustahan löytyy Youtubesta 50 random faktaa -video, joka kannattaa myös käydä kurkkaamassa, jos ette minua vielä suuremmin tunne.

- Mulle blogi on aina ollut vaan harrastus. Tottakai oon joskus toivonut että siitä voisi tulla jotain isompaa ja bloggaaja on ammattinakin käynyt joskus mielessä. Silti en ikinä ole sen suuremmin asettanut blogilleni tavoitteita, vaan pitänyt sitä eräänlaisena julkisena päiväkirjana, josta muut voivat käydä lukemassa kuulumiseni tai nappaamassa lempivinkkini milloin mihinkin.

- Tykkään paljon kirjoittamisesta. Tykkään käyttää erilaisia mielikuvia tai vähän erikoisempia sanoja/sanontoja normaalin tekstini seassa. Silti tykkään enemmän kuvista. En olisi tätäkään postausta pystynyt julkaisemaan ilman minkäänlaisia kuvia. Usein selaan muidenkin blogeista kuvia ja teksti saattaa jäädä monesti vain silmäilyn kohteeksi. Pelkästään tekstiä sisältävä postaus ei saa (välttämättä) minua houkuteltua lukemaan.

- Jos minun ei tee mieli kirjoittaa, niin en kirjoita. Tämän olette varmaan huomanneet. Muutaman kerran olen yrittänyt väkisin saada jotain itsestäni irti blogia varten, mutta olen huomannut sen olevan henkisesti raskasta, kun luon itselleni turhia paineita, jotta blogi päivittyisi tarpeeksi useasti. 

- Mulla on yleensä vihko täynnä erilaisia aiheita, joista voisi kirjoittaa. Silti käy usein niin, etten jaksa tai mukamas kerkeä toteuttaa niitä, tai ne tuntuvat liian työläiltä toteuttaa. Niistä on kuitenkin apua silloin kun tekisi mieli kirjoittaa, mutta ei ole valmista aihetta mielessä.

- Muokkaan aika vähän mun kuvia. Tykkään yleensä ottaa kuvat hyvässä valossa ja onneksi mun kamera on kuitenkin suhteellisen hyvä, joten koen ettei kuvani kaipaa sen enempää muokkauksia (veikkaan että kuvausta harrastavat ovat eri mieltä :D). Yleensä vain rajaan kuvia, lisään ehkä vähän valotusta ja kontrastia. Muutamia vuosia sitten käsittelin kuvia mielestäni ehkä liikaakiin. Nykyään minulle riittää vähän koruttomampi tyyli. Tämänkin postauksen kuvat on kaikki täysin käsittelemättömiä.

- Saan paljon ideoita postausaiheisiini muista blogeista. Niin kuin tämänkin postauksen kohdalla.

- Tykkään silti myös keksiä uusia postausideoita, joita muut eivät ikinä ole tehneet. (Tai ainakaan en ole törmännyt niihin postauksiin itse.)

- Oon huono päivittämään mun omiin somekanaviin mun blogijuttuja, sillä koen että ne häiritsevät niitä jotka eivät mun blogia seuraa. Tyhmä ajatus, sillä munhan someprofiileja ne on ja saan tehdä niillä mitä haluan. Mutta silti olen siinä tosi huono. Ainoastaan mun blogin Facebook päivittyy (lähes) aina kun uusi postaus ilmestyy.

- Haluaisin tehdä enemmän asupostauksia. Blogin nimikin viittaa muotiblogiin, mutta en oikein ikinä ole saanut tehtyä siitä sellaista. Tällä hetkellä on kyllä muutenkin menossa suhteellisen outo vaihe, sillä mun ei ees tee mieli ostaa uusia vaatteita. Oonkohan tulossa vanhaksi vai mikä mua vaivaa? Ennen olin kuitenkin jossain määrin ehkä shoppailuaddiktikin. Nyt vielä uusi paikkakunta niin ei niitä kuvaajiakaan oikein enää ole. Joten kaikki joensuulaiset bloggaajat ilmoittautukaa! :)

- Kommentoin ja luen liian vähän muiden blogeja. Ennen tykkäsin seurailla aina tiettyjä blogeja, nykyään en seuraa enää mitään ja luen lähinnä satunnaisesti Facebook-ryhmiin linkitettyjä juttuja. Muutenkin oon nykyään semmonen et liityn kaiken maailman Facebook-ryhmiin ja etsin sieltä inspiraatiota ja vinkkejä eri juttuihin, esim. sisustukseen, jouluun ja säilytysratkaisuihin.

Haastan kaikki muutkin bloggaajat tekemään itsestään samanlaisen koonnin. Linkittäkää kommentteihin teidän versioita, niin lupaan olla jatkossa parempi bloggaaja ja käydä lukemassa teidän versionne! :)

Psst.. NYXiä Emotioneissa

Tulin kertomaan teillekin, jos uutinen ei ole vielä tavoittanut kaikkia kiinnostuneita. Lappeenrannan Emotioniin oli ilmestynyt iso hyllyllinen NYXin meikkejä. Parhaat oli viety heti samana päivänä päältä, mutta hyviäkin vaihtoehtoja vielä löytyi. Itse ostin tämän Lingerie-malliston Embellishment huulipunan. Matta ja kestää pitkään, love it! <3

Viikon asut

Olen joskus vanhaan blogiin tehnyt postauksen, jossa esittelin asuja joita oikeasti käytin. Enkä miettinyt ennen kuvien ottamista että mitäpä laittaisin päälle, tai että esittelenpä tämän uuden vaatekappaleen. Nyt tuli yhtäkkiä ajatus tehdä samanlainen postaus tänne viime viikon asukuvilla.

Maanantai

Töihin mennessä mietin usein enemmän mitä laitan päälle. Siksi näytänkin tässä yllättävän siistiltä. Nämä valkoiset housut halusin käyttää vielä kerran päällä ennen syksyn viileitä ilmoja.

Tiistai

Kävin aamusta AMK:lla moikkaamassa tämän hetkisiä markkinoinnin opiskelijoita. Ja sieltä suoraan töihin, joten asu oli taas suhteellisen siisti. Tuo musta poolo on ihan yksi tämän vuodenajan lemppareita.

Keskiviikko

Aamulla oli kylmä, joten valitsin lämpimän neuleen. Vaaleansininen on ollut nyt kyllä jotenkin lähellä sydäntä.

Torstai

Mulla oli aamulla töissä jotain ihan muuta päällä, en vaan muistanut kuvata. Iltapäivästä kävin kaverin kanssa kahvilla ja taas päälle valikoitui hieman lämpimämpi neule.

Perjantai

Torstai-iltana matkasin Joensuuhun ja perjantai menikin aika rennoissa vetimissä poikaystävän luona.

Lauantai

Lauantaiaamuna tulin takaisin Lappeenrantaan ja illalla juhlittiin kaverin läksiäisiä. Tuo glittertoppi on yksi lemppareista näin syksyn ja talven juhlissa.

Sunnuntai

Näytän juuri siltä, että edellisiltana on tullut juhlittua. Kävin porukoilla syömässä ja kaverin kanssa myöhemmin vaunulenkillä kummipoikaa nukuttamassa. Tuo punainen takki on muuten kirpparilöytö viime keväältä. Nyt tuli vihdoin tarpeeksi viileät kelit käyttää sitä.

Sellaiselta näyttää mun normaalit arkiasut. Tai yksi ihan juhla-asukin sieltä löytyy ja vastapainoksi kunnon vapaapäivälookit. Lisää arkisia asukuvia löytyy välillä mun snapista: anettekokko. Käykää seurailemassa jos kiinnostaa, tai muuten vaan haluutte seurailla mitä joka päivä puuhailen. Mitä muuten tykkäätte tän tyyppisistä postauksista? :)

Yksin reissussa Pärnussa

Alkuhuomio: olen aloittanut kirjoittamaan tekstiä syyskuun alussa.

Kesäloma on ohi ja paluu arkeen sujunut suhteellisen hyvin. Sain loppuloman aikana muutettua ja kämppäkin näyttää jo suht asuttavalta. Viimeeksi kirjoittelin teille Pärnussa ja ajattelin et niin kauniista paikasta mun on pakko tehä esittely tänne bloginkin puolelle. Kaikista erikoisinta tossa mun matkassa oli se, että olin matkalla yksin ensimmäistä kertaa (luultavasti en viimeistä).  Pärnu oli sopivan pieni yksin reissaavalle ja sopivan rauhallinen yksin reissaavalle naiselle. Matka ei ole myöskään liian pitkä ja nähtävää riittää myös pidemmäksikin aikaa. 

En ollut käynyt ennen Pärnussa, joten tein pientä tiedustelua ennen reissua niin perheenjäseniltä kuin blogeistakin ja sain aika kattavan listan nähtävyyksistä, joita kiertää, ja ravintoloista, joissa kannattaa käydä. En suunnitellut matkaa liikaa etukäteen, vaan menin vähän fiiliksen mukaan ja katselin karttaan merkkaamiani paikkoja ulkona käyskennellessäni.

Eniten ravintolasuosituksia sain varmasti Steffani-pizzeriasta, joita Pärnusta löytyy kaksinkappalein keskustasta sekä rannan läheisyydestä. Enkä moiti, pizza oli oikeasti tosi hyvää. Iltasella kannattaa kuitenkin varautua pitkiinkin jonoihin, päivemmällä pääsi suoraan pöytään istumaan.

Toinen hyvä paikka oli Ahoy Sushi lähellä keskustaa. Ensinnäkin sushi oli todella hyvää, esillepano oli hieno ja terassilta oli ihan mahtavat näkymät pienelle ravintoloiden täyttämälle kujalle. Suosittelen kyllä kaikille sushilovereille.

Selasin muutamia blogeja ennen reissuun lähtöä ja niissä suositeltiin saksalaistyyppistä paikkaa Edelweissia. Täältä olisi saanut saksalaista ruokaa, bratwursteja ja muuta, mutta otin itse paneroituja silakoita. Ravintolan sisustus oli myös teeman mukainen. Todella viihtyisä paikka!

Suurimman osan ajasta käytin eri nähtävyyksien etsimiseen. Niitäkin olin etsinyt valmiiksi blogeista ja muutamia hyviä vinklejä olin saanut vanhemmiltani. Eniten minua kiinnostivat erilaiset kirkot, joita löytyi pelkästään keskustan alueelta nelisenkunta. Näiden lisäksi käyskentelin paljon pitkin Pärnun rantaa ja puistoja. 

Muutenkin rakennukset ovat mielestäni hirveän hienoja Pärnussa. Niissä on hieman jotain saksalaistyylistä. Tai kertokaa ihmeessä jos tuolle tyylille on olemassa joku oma sanansa. :D

Ensi kertaa yksin matkustavana etsin netistä paljon vinkkejä yksin matkustaville naisille. Tässä teille muutama, joita matkallani käytin.

- Vasempaan nimettömään sormus, ellei jo ole. Häätää ainakin muutamat miehet ympäriltä.

- Älä kerro, että matkustat yksin! Jouduin yhden kerran valehtelemaan, kun minulta kysyttiin kenen kanssa reissaan. Hyvä tarina on että olet juuri tapaamassa tuttuasi tai niinkuin minä sanoin, olen vierailemassa ystäväni luona ja minulla oli tässä hieman omaa aikaa.

- Älä tutki karttaa keskellä tietä. Mielummin istu johonkin penkille tai mene vaikka läheiseen kuppilaan istumaan ja lukemaan karttaa. Itselläni oli yleensä hotellilta lähtiessäni selkeä suunnitelma mihin olen menossa ja mitä reittiä. Ja ruokaillessa tarkastelin kartasta uudelleen valitsemaani reittiä.

- Jos tarvitset apua, kysy sitä kauppojen tai ravintoloiden henkilökunnalta, muilta suomalaisilta, muilta naisilta tai vanhemmilta pariskunnilta. Tällöin joutuu harvemmin huijatuksi. Tietenkin matkatoimistot myös auttavat jos sellaisen kautta matkaan on lähtenyt. Itsehän lähdin juuri matkatoimiston kautta, jotta siirtymiset olivat mahdollisimman helpot ja apua sai tarvittaessa henkilökunnalta.

Päällimmäisenä reissusta jäi erittäin hyvä fiilis. Voisin lähteä uudemmankin kerran yksin reissuun, toisaalta ehkä kaksikin yötä riittäisi. Neljässä päivässä kerkesi nimittäin aika paljon koluumaan paikkoja läpi, mutta silti nähtävää jäi kyllä mahdolliselle seuraavalle kerralle.

Bloggaajien PANDORA-esittelyilta

*Kaupallinen yhteistyö Kello- ja kultasepänliike Sunisen kanssa. Ranneketju saatu.*

Jos se blogitauko olisi vihdoin saatu selätettyä!

Viime keskiviikkona meille Starboxilaisille tarjoutui tilaisuus päästä katsastamaan korumerkki PANDORA kello- ja kultasepänliike SunisellaLappeenrannan IsoKristiinassa. Oon itse nähnyt mainoksia joskus kyseisestä merkistä, mutta tarkemmin en ole ikinä tutustunut. Nyt oli siis hyvä sauma vähän ottaa selvää.

PANDORA on tanskalainen korumerkki, jolta löytyy niin korviksia, sormuksia kuin kaulaketjujakin. Suosituimpia tuotteita taitavat kuitenkin olla erilaiset ranneketjut, joihin mekin lähinnä illassa tutustuimme. Idea on jokseenkin sama kuin menneiden vuosien koruhitti Nominationilla, kerätään mieleinen ja omanlainen koru erilaisia paloja yhdistelemällä.

Saimme illan aikana kaikki omat ranneketjut ja niihin oli mahdollista halukkaiden ostaa heti erilaisia heloja, lukkopaloja tai välikappaleita. Paloja on satoja erilaisia, itse tutustuimme näistä vain murto-osaan (mm. joulun valikoimiin, jotka tulevat marraskuussa kauppoihin. Psst!). Testailin ensin itse mieleisiä paloja ja lopulta päätin olla käytännönläheinen ja ostin itselleni yhden lukkopalan, joka ei siis tipahda ketjusta kun sen avaan. Myöhemmin voin käydä sen ympärille kasaamaan mieleistä settiä. Halusin valmiiksi yhden palan, jotta koru sai vähän näköä.

Olen muutenkin nyt ajatellut siirtyä kaikista rihkamakoruista aitohopeisiin tai -kultaisiin, sillä niihin halpoihin koruihin saa upotettua kuitenkin suhteessa enemmän rahaa, kun aina joutuu olla ostamassa uusia edellisten pilalle menneiden tilalle. Monista halvoista koruista kun lähtee pinta kulumaan todella helposti, ja alta paljastuukin ruma punertava tai vihertävä pinta. Mielummin satsaan nykyään vähän laadukkaampiin koruihin, jotka kestää myös kulutusta.

What I've been up to

Pitkästä aikaa. Oon viime aikoina ollut hyvin laiska kirjoittelemaan, vaikka aiheita on muutamia päässä pyörinyt ja välillä ollut tarkoituskin tulla näpyttelemään teille. Kuitenkin kaikki muu on tänä kesänä vienyt voiton ja saanut myös mietiskelemään mitä oikein haluan tehdä. Tämän tahattoman "blogitauon" aikana oon:

- Mökeillyt Sulkavalla ja porukoiden mökillä

- Nähnyt paljon kavereita ja perhettä

- Tehnyt töitä, mutta myös juhlinut

- Tehnyt pikkuhiljaa muuttoa uuteen kämppään

- Aloittanut kesäloman; käynyt Lahdessa moikkaamassa kavereita, juhlinut kummipojan ristiäisiä, pakannut muuttolaatikoita ja tällä hetkellä majailen Pärnussa hotellissa.

- Tehnyt kävelylenkkejä linnoituksessa ja satamassa

- Saanut sydänsuruja

- Katsellut auringonlaskuja

- Pelannut pokemonia

- Lukenut paljon kirjoja

Jep. Bongasit varmaan nuo sydänsurut tuolta välistä. Varmaan yksi isoimmista syistä, miksi ei ole huvittanut kirjoittaa. Nyt yritän kuumeisesti miettiä, mitä haluaisin jatkossa tehdä. Näihin liittyen haluaisin palata ihan oman postauksen parissa, ken tietää milloin. Milloin tulee se hetki ku oikeasti asiat on vaan purettava paperille (tai vaihtoehtoisesti blogiin). Jos musta ei taas hetkeen mitään kuulu täällä, niin käykää kurkaa mun insta: @anegram ja snappi: anettekokko. Sinne kyllä yleensä jaksan päivitellä. Jotenkin tuo visuaalinen puoli on ollut tässä ryminässä se helpoin ilmaisutapa.

Let your smile change the world, don't let the world change your smile!

Lehmus Roastery - Lesoimmat kahvit tulevat Lappeenrannasta

Kuva: Arttu Muukkonen

Oon viimeisen parin vuoden aikana kiinnostunut enemmän lähiruoasta, ruoan keräämisestä/kasvattamisesta itse sekä kotimaisista tuotteista/brändeistä. Siksi ei olekaan mikään ihme, että innostuin kun kuulin ensi kertaa että Lappeenrantaan on saatu oma kahvipaahtimo.

Lehmus Roasteryn perustivat yhdessä neljä lappeenrantalaista: Samu Koskinen, Arttu Muukkonen, Visa Tuovinen ja Janne Ruippo. "Tavoitteemme on tehdä helposti lähestyttävää hyvää kahvia kaikille", sanoo paahtimomestari Tuovinen.

Samu Koskinen, Janne Ruippo, Visa Tuovinen ja Arttu Muukkonen. Kuva: Arttu Muukkonen

Paahtimon viestintävastaava Arttu Muukkonen kertoo paahtimon synnystä näin: "Pitäähän jokaisessa suurkaupungissa olla oma kahvipaahtimo. -- Vaihtoehtoja arvottuamme tulimme siihen tulokseen, että helpointa on hankkia laittet ja ryhtyä itse hommiin."

Kahvit on paahdettu itse, Lehmus Roasteryn taiteellinen johtaja Samu Koskinen piirsi kullekin kahvipussille oman desingin sekä osa pavuista on tuotu Suomeen itse. Kaikessa tekemisessä näkyy siis vahvasti oma tekeminen ja paikallisuus.

Kuva: Arttu Muukkonen

Oon ite ollut "säännöllinen" kahvinjuoja ehkä noin kolmen vuoden ajan. Tavaksi se kehkeytyi vasta AMK-aikana pitkien koulupäivien aikana. Koska olen suht tuore kahvinjuoja, ajattelin aloittaa Lehmus Roasteryn kahvien testaamisen varovaisesti (en kovikaan lesosti) ja ostin itselleni pussin Myllysaarta - vaaleinta paahtoa. Yhteensä kahveja on neljää erilaista paahtoa.

Kuudesta eri kahvipavusta neljä on luomua ja kaksi reilua kauppaa. Pavut ovat pieniltä tai keskisuurilta tiloilta, jotta laatu säilyy koko tuotantoprosessin ajan.

Kuva: Arttu Muukkonen

Kahveja saa ainakin Lappeenrannan Prismasta, K-supermarket IsoKristiinasta, K-supermarket Lehmuksesta ja Lappeenrannan Punnitse&Säästä -kaupasta. Lappeenrannan kahviloista ainakin kahvila Majurska, Satama-Sanni ja Kafe Silmu tarjoavat Lehmus Roasteryn tuotteita. Kahveja saa myös tilattu muualle Suomeen paahtimon verkkokaupasta.

Seuraavaksi kerron teille kaikista neljästä eri kahvivaihtoehdoista. Tekstit on lainattu suurimmalta osin Hito Hyvän nettisivuilta, sillä pojilla oli teksteissään jo valmiiksi niin kova buugi päällä, etten saisi omalla ulosannillani kahveista kaikkea tätä irti. Lainatut tekstit on kursivoitu.

Sammonlahti - paahteinen espresso Sammontorin laidalta

Kuva: Arttu Muukkonen

Lehmus Roasteryn espresso on nimeltään Sammonlahti, koska se on Lappeenrannan italialaisin kaupungiosa. Ryhdikäs ja temperamenttinen paahto on maultaan voimakas ja vaikuttava.

Kahvipaketin kyljessä komeilee Sammontorilta näyttävä Colosseum.

"Sammontorihan on ihan oikea Colosseum - vaarallinen taisteluareena, jossa kulmakunnan kovimmat gladiaattorit taistelevat selviytymisestään. Musiikkina olemme kuunnelleet Sammonlahtea paahtaessamme 90-luvun ganstarappia, jolla on päästy oikeanlaisen tumman paahdon tunnelmaan." - Visa Tuovinen.

Sammonlahti on kahveista tummapaahtoisin ja täyteläisin.

Lauritsala - ranskalaista tunnelmaa Lauritsalan kauppalasta

Kuva: Arttu Muukkonen

Lauritsala on bulevardien ja puistoteiden täyttämä vanha kauppala, jonka henkistä maisemaa hallitsee paitsi läheltä alkava motari maailmalle, myös kuuluisa Lauritsalan kirkko.

"Kirkkohan on kuin ilmetty Eiffel-torni. Olisi hauska ajatella, että Lauritsalan kauppalassa on aikanaan ollut kahvilaterassimaista tunnelmaa, jossa on voinut aistia haitarinsoittoa." - Samu Koskinen.

"Lauritsala on perinteinen raskalaistyyppinen paahto. Se menee varmasti monella tumman kahvin asteikolla yläpäähän. Toimii hyvin maitokahvien pohjana, mutta voi juoda myös sellaisenaan." -Visa Tuovinen.

Lauritsala on myös hyvin täyteläinen ja tummapaahtoinen, mutta Sammonlahteen verrattuna hieman kesympi.

Muukko - Amerikkalaista paahtoa ja makua Kuutostieltä

Kuva: Arttu Muukkonen

Muukko on jenkkityylinen keskipaahteinen kahvi, jonka suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä kuin V8:n murina.

"Muukko on aika tavanomainen keskitumma paahto. Maku ei ole liian tumma, mutta ei kevytkään, vaan kaikinpuolin täyteläinen." - Visa Tuovinen.

"Kaupunginosia miettiessä Lappeenrannan läpi kulkevaa Kuutostietä ei voi olla huomioimatta. Olemme pitkään naureskelleet Route 66 ja Valtatie 6 -yhteneväisyydelle. Siinä olivat siis ainekset kasassa. -- Bruce Springsteen on soinut usein paahtamisen aikana." - Samu Koskinen.

Muukon suora on pätkä Kuutostietä Lappeenrannan ja Joutsenon välissä.

Myllysaari - Kevyttä surffitunnelmaa hiekkarannalla

Kuva: Arttu Muukkonen

Myllysaari, tuo kaupungin kesäinen keidas, paahteinen auringonpalvonnan pyhättö ja beach volleyn valtakunta. Hyppytornissa pojat koettelevat rohkeuttaan, rannalla pienet ottavat ensivetojaan.

"Meillä (Hito Hyvä) on myös Surffiomena-niminen limonadi Kuutti-tuoteperheessä. (Kannattaa käydä tutustumassa myös näihin limonadeihin, siideriin ja oluisiin.) Ainekset olivat siis jälleen kasassa. Entäpä jos Myllysaaressa voisi oikeasti surfata? Lisäksi Myllysaaren paahdon nimi on Light Roast - light tarkoittaa keveyden lisäksi valoa, joten se sopii hienosti aurinkoiseen Myllysaareen." - Samu Koskinen.

"Myllysaaressa on luonteikas suutuntuma, tietty raikkaus ja hapokkuus suorastaan lävähtävät poskien perille. Maussa ei ole juurikaan vaaleille paahdoille ominaista makeutta, vaan enemmän sitrusmaista sävähdystä. Sopii hyvin sellaiselle, jotka eivät perusta tummasta paahdosta." - Visa Tuovinen.

Myllysaari on tosissaan paahdoista kevyin ja siksi uskalsin itselleni sen ostaa. Näiden esittelyjen jälkeen uskallan seuraavaksi varmaan siirtyä jo hieman tummempaan Muukkoon.

Käykää tutustumassa myös Lehmus Roasteryn facebookiin ja instagramiin, ihan huikeita kuvia ja leso meininki välittyy kyllä tällekin puolelle ruutua. Ja ostakaa sitä kahvia! :D

PS. En hyödy postauksen linkeistä mitenkään, ne ovat vain teidän ilonanne!

Fabuloso - hiusten keltaisuuden taittoa

Mulla on uusi lemppari hiustenhoitotuote!! Ja tää on aika ehdoton vaalennetuille hiuksille. Nimittäin hopeahoitoaine. Mulla on ollut hopeashampoita monia erilaisia, mutta musta on lähiaikoina tuntunut ettei niiden teho auringon kellastuttamiin hiuksiin ole lähellekään sama kuin talven hämärässä. Joten kampaajaystäväni suosituksesta ostin uuden hopeahoitoaineen - EVOn Fabuloso Platinum Blonde.

Tää on hirveen tehokas myös pelkkänä hoitoaineena, sillä hiuksista tulee superpehmeät ja kiiltävät, muttei ne kuitenkaan latistu. Tuote on tosi pigmenttinen, muttei jätä hiuksia liian violettiin tai siniseen taittaviksi. Hiuksista tulee ihanan viileän sävyiset! :) Oon käyttänyt tätä nyt noin kerran viikossa ja se on mun mielestä pitänyt nää tarpeeksi viileän sävyisenä. Yleensä pesen hiukset jollain muulla kuin hopeashampoolla silloin kun käytän tätä, ja sitten jossain toisessa pesussa käytän hopeashampoota. Silloin tuntuu että hiukset pysyy pisimpään hyvän sävyisenä.

EVOn tuotteet on muutenkin hyvin luonnonmukaisia - niissä ei ole sulfaatteja, parabeeneja tai silikonia. Pakkaukset ovat kierrätysmateriaaleista eikä tuotteita ole testattu eläimillä. Itse en niin tuijota tuotteiden inc-listaa niinkään tarkasti, mutta jos tuotteella on tällaiset meriitit niin onhan se joka tapauksessa iso plussa! Näitä saa ostettua kampaamoista, jotka myyvät EVOn tuotteita (IDhairin brändi) ja hintaa purkilla on ostopaikasta riippuen noin 30€ molemmin puolin. SUOSITTELEN! ;)

Essencen meikkejä Tokmannilta

Ensimmäinen ajatukseni viimeisten meikkipostausten (NYX ja MUA) jälkeen oli: "En osta koko loppuvuonna enää meikkejä". Kuinkas sitten kävikään? Eksyin Tokmannilla meikkiosastolle ja huomasin että sinne oli ilmestynyt Essencen meikkihylly. Kerkesin kuluttaa jokusen tovin hyllyllä muutamaa perustuotetta hapuillen, kunnes tajusin että hylly oli kaksipuoleinen. Toinen tovi vierähti hyllyn toisellakin puolella ja mukaan tarttui vahingossa kasa halpoja meikkejä.

Selkeästi jonkinlainen tolkku on mukana ollut, sillä näitä ei ollut tämän enempää. Vaikkakin jokainen näistäkin oli "ylimääräinen" lisä mun jo valmiiksi täysiin meikkivarastoihin. Essence on alunperin Saksassa vaikuttanut meikkibrändi, joka on vuodesta 2001 asti kehittänyt laadukkaita ja halpoja meikkejä kuluttajille. Tuotteita ei ole testattu eläimillä ja suurin osa meikeistä on tuotettu Euroopassa. Tuotevalikoima jopa Tokmannilla oli laaja, aina varsinaisista meikeistä meikkivälineisiin ja hinnat oli todellakin näillä tuotteilla matalat. Kallein tuotteeni näistä taisi olla ripsari, joka maksoi noin 3,5€.

Aina uutta meikkibrändiä testatessa, ostan kynsilakan. Se yleensä kertoo paljon tuotteiden laadusta. Ostin vahvistavan kynsilakan valkoisena, sillä vanha valkoinen lakkani oli loppunut. Tykkään tuloksesta kahden kerroksen jälkeen, vaikkakin tuote ei pysy yhtä hyvin kynsissä kuin paremmat merkit. Tässä natural-lakassa on normaalilakkaa miellyttävämpi tuoksu ja katsokaa nyt tuota alempaa kuvaa: miten hyvin valkoiset kynnet sopiikaan rusketuksen kanssa. <3

Toinen pakollinen testituote mulla on aina huulipuna. Yritin valita jotain kivaa sävyä, jollaista mulla ei vielä olisi mutta kotiin päästyäni huomasin taas valinneeni marjapuuron värisen punan. Joku siinä sävyssä vaan kiehtoo! 

Ripsarin otin esiin hyllystä ensimmäisenä, sillä vanha vedenkestäväni oli alkanut vedellä viimeisiään. (heh heh!) Tähän olen enemmän kuin tyytyväinen! Pidän paljon tuuheasta lopputuloksesta ja harjaosa oli mielestäni kivan paksu ja levittyvyys oikein sopiva. Todellakin hintansa väärti.

 Tämä alkoi kiehtoa minua kovasti hyllyssä. Tästä tuli automaattisesti mun yöhuuliöljy, jonka levitän joka ilta huulilleni ennen nukkumaanmenoa. Todella pehmeät huulet tämän jälkeen, mutta oikeastaan sama efekti kuin liiallisella huulirasvan käytöllä: huulet alkavat pian rohtumaan normaalia nopeammin. Pitäisiköhän supistaa joka toiseen yöhön? Ostin tämän hunajan tuoksuisena.

Oon tänä kesänä innostunut hieman erikoisemmista rajauksista, sillä ostin jo aiemmin H&M:ltä turkoosin eyelinerin ja nyt päätin kokeilla hopeaa. Tää kestää aika hyvin ja on aika pigmenttinen. Plussaa kierrettävästä hylsystä! 

Ja toinen arkki kynsitarroja tänä kesänä, mikä mua vaivaa!! :D Nää oli vaan jotenkin niin kivoja. Ja tosissaan tuon valkoisen lakan kanssa nää mustat tarrat on ihan sikakivat. Ens kerralla voisin sit kokeilla valkosii tarroja mustan lakan kanssa! Ihanan yksinkertaista:)

Nyt yritän pikkuhiljaa palautua juhannuksesta ja urheilla teille uutta videota, jonka kuvasin jo aika päiviä sitten. Tiedossa ainakin hiusten pesuasiaa ja vinkki hiusten keltaisuuden poistamiseen! Pysykää kuulolla. :)

This is your LIFE!

Sain syntymäpäivänä vanhemmilta korttien mukana tällaisen tulostetun mietilauseen. Tai oikeastaan koko A4:n kokoisen taulun. Tässä puhutaan oikeastaan juuri niistä asioista, joita olen mietiskellyt viimeisen parin vuoden ajan. Ja jotenkin tänään se on ollut myös TAAS niin oikeassa. Superisti motivaatiota teidän kaikkien torstaihin ja hyvää juhannusta näin etukäteen! :)<3

Mustikkaraakakakku

Torstaina vietin 24-synttäreitäni kavereiden kanssa kakkukahvitellen (tai oikeestaan otettiin varaslähtö muutaman kanssa jo keskiviikkona). Viimeeksi olen tainnut ihan kunnolla synttäreiden kunniaksi "bilettää" 21 vuotta täyttäessäni, ja sen jälkeen olen tylsistynyt ja satsannut pelkkään ruokapuoleen. Pitää säästellä paukkuja ensi vuoden 25:tä varten! ;)

Olen jo pidempään yrittänyt (HUOM! nimenomaan yrittänyt) olla sokerittomalla linjalla ennen juhannusta ja ajattelin tekaista synttärikakutkin mahdollisimman vähillä sokerimäärillä. Tätä ohjetta olin säästellyt puhelimeni uumenissa jo melkein vuoden päivät ja nyt pääsin vihdoin ja viimein testaamaan sitä! Ja koska mielestäni tää ohje oli ihan mahtava, on se pakko päästä jakamaan teidänkin kanssa. :)

Pohja:
100g kuivattuja aprikooseja (tai viikunoita)
2dl (120g) cashewpähkinöitä (tai pekaani- tai saksanpähkinöitä)
½dl sitruunamelissan lehtiä (tai mintun- tai basilikanlehtiä)
ripaus suolaa
Täyte:
4dl (240g) saksanpähkinöitä (tai pekaanipähkinöitä)
150g jäisiä mustikoita
½dl hunajaa
½ banaania
½ sitruunan kuoriraaste
Koristeluun:
jäisiä tai tuoreita mustikoita
sitruunamelissan lehtiä 

Aseta leivinpaperi 15-17cm irtopohjavuokaan (mulla oli vaan iso vuoka). Laita pohjan ainekset blenderiin ja sekoita tahnamaiseksi. Levitä seos vuoan pohjalle.
Mittaa täytteen aineet blenderiin, sekoita sileäksi ja kaada seos pohjan päälle vuokaan. Peitä kelmulla ja siirrä pariksi tunniksi pakastimeen (tai neljäksi tunniksi jääkaappiin).
Irrota kakku veitsellä vuoan laidasta ja siirrä tarjoiluvadille. Ripottele pinnalle mustikoita ja sitruunamelissan lehtiä. Tarjoa kylmänä!

Ohje on alunperin jostain lehdestä, josta mulla on vaan otettu kuvat. Alkuperäiseen ohjeeseen kuului myös 1tl vaniljasokeria täytteeseen, mutta ite jätin sen lakkoillessani pois. Ja eikun kesän helpointa, nopeinta ja terveellisintä kakkua vääntämään, vaikka juhannuspöytään jälkkäriksi. :)