Negatiivinen sometus on perseestä!!

Like. Pin it. Heart it. Retweet it. Share this. Comment.

VAROITUS! TÄMÄ ON ERITYISEN PITKÄ BLOGITEKSTI. :D

"Herranjestas, miten paljon mulla menee aikaa somettamiseen päivittäin." Näin mä tässä yks päivä mietin. Aamulla kun herään niin ekana otan puhelimen käteen. Yritän perustella itelleni sitä sillä, että herään paremmin kun tuijotan luurin näyttöä hetken ennen ku nousen. "Hetken." Ei se kyllä mikään hetki oo. Pahimpina päivinä saattaa mennä jopa tunti, jos siis ei tarvitse lähteä mihinkään. Sama tapahtuu illalla ennen kuin käyn nukkumaan. Kaikki alkaa jo ennen kuin pääsen edes peiton alle. Ja siellä sama jatkuu vielä ties miten kauan.

Mut onks tää edes niin paha. Ainiin no, unohin tietenkin kaikki ne hetket kun käyn puhelimellani facebookissa ja instassa pitkin päivää. Mut en siltikään sanois et mun tilanne on ees paha. Musta se vaan on asia, mikä kuuluu tämän päivän maailman myllerrykseen. Enkä usko, että tää jää tähän. Koko ajan tulee uusia sovelluksia. Pitää vaan löytää ne oikeat kanavat itelleen. Ja ehkä lähteä joskus mukaan johonkin yhtä suureen kuin Facebook, jos sellainen vielä tulee.

Sanoin että pitää löytää itelleen ne sopivimmat sovellukset, koska kaikki vaan ei sovi kaikille. En esimerkiks koe Twitteriä omakseni. En jaksaisi twiitata joka hetki, enkä keksiä aina nasevia, lyhyitä twiittejä. Tuntuu että Facebookiinkin pitää kirjoittaa kaikki suht lyhyesti. Ainakin kun vertaa blogin kirjoittamiseen! :D Instagram ei ole paikka niille, jotka ei tykkää ottaa kuvia. Ja Tinderi ei ole paikka varatuille! ;)

Mä ite käytän Facebookia, Instagramia (kahdella tilillä), Pinterestiä, Youtubea, Bloggeria, WhatsAppia, Spotifyta ja We Heart It:ia. En kyl tiiä pitäiskö noita kaikkia laskea sovelluksiks tai sosiaaliseks mediaks, mut ne on sitä ainakin suurimmilta osin. We Heart It:ia käytän kaikista vähiten, sillä koen Pinterestin hyvin samanlaiseks mut helpommaks ja paremmaks. Blogger mulla on ladattuna sekä puhelimeen että tablettiin, mutta en ite ainakaan saa laitettua siinä kuvia niin kun haluisin. Siks se toimiikin enemmän sellasena hätävarana, jos ei muuten pääse bloggaamaan ja tulee polttava tarve kirjottaa. Käytän oikeestaan kaikkia noita eniten puhelimella ja tabletilla. Harvoin enää käytän noista mitään koneella, ehkä facea ja pinterestiä joskus koulussa.

Musta on tullut puolen vuoden aikana kuitenkin facen, instan, pinterestin ja youtuben suurkuluttaja. Katson Youtubesta videoita lähes poikkeuksetta joka päivä. Mutta en ihan mitä tahansa videoita. Joka ilta mun iltarutiineihin kuuluu SacconeJoly:n vlogin katsominen. Irlantilainen perhe, joka sai juuri toisen lapsensa, vloggaa joka päivä ihan arkisesta elämästään. Ja oon niin koukussa! En tiiä onko mulla vauvakuume (perheen lapset on n. 1,5vuotta ja 1kk vanhoja) vai mikä niissä koukuttaa. Mutta mun on pakko aina kattoo ne. Jos joku ilta jää kattomatta, niin katon sen heti ensimmäisenä aamulla. Iltasin saatan kattoo sen 15minuutin pituisen pätkän samalla kun pesen silmämeikkejä tai pesen hampaita. 

Toiseks eniten katson varmasti Tone It Up:in treenivideoita. Oon nyt taas saanu liikunnan iloista kiinni TIU-tiimin ansiosta, ja pakko sanoo että ne tytöt osaa motivoida. Niitten videot on monipuolisia, iloisia ja tehokkaita, ja oon ilonen että tilasin niitten uutiskirjeen!

Kolmanneks eniten ja kaikista kauiten oon kuitenkin seurannut Youtuben kauneusguruja Missglamorazzia ja FleurDeForcea. Ingrid alias Missglamorazzi on Jenkeistä ja Fleur UK:sta; molempien videot inspiroivia, positiivisia (varsinkin Ingridin) ja herättävät kovat ostoshimot! :D Tytöt on hyviä kavereita keskenään ja tekevät samantyylisiä videoita: meikkausta, vaatteita, ostoksia, reseptejä, normivloggausta, kauneusrutiineja ja paljon muuta. Enkä jotenkin malta uskoa että oon seurannu molempia jo yli kaks vuotta Youtubessa. Kertoo paljon mun mielestä tyttöjen videoiden laadusta, jotka on mun mielestä vaan parantuneet ajan myötä.

Tämän lisäks seuraan satunnaisesti muita kauneusvloggaajia ja muutamia "artisteja", jotka siis laulelevat kotonaan covereita tai omia kappaleitaan. 3C:tä: Christina Grimmie, Cimorelli ja Connie Talbot, näin muutaman mainitakseni. Ja 98%:sti katon vaan englanninkielisiä videoita, en oikein tiedä miks. Mut uskon et se on auttanu mun omassa englannin kielen lausumisessa.

Pinterestiä selaan usein aamuisin ja iltaisin, ensin ne mitä itse seuraan ja sitten vielä suositut-välilehden. Selaan sitä yleensä vain huvin vuoksi, mutta joskus menen sinne etsimään jotain tiettyä. Niinkuin helppoa juhlakampausta, asukokonaisuuksia, hiusvärejä, quoteja, sisustusideoita, reseptejä, treeniohjeita jne. Veikkaampa että mitä tahansa Pinterestistä etsii, niin sen löytää sieltä. Pinterestin kuvat on ihanan inspiroivia, värikkäitä, superhienoja ja hyödyllisiä. Mulla on aika vähän tauluja, joihin kuvia pinnaan, mutta lisää tulee aina tasaisin väliajoin. Musta on helppo välillä myös painaa sielllä vain tykkää-nappia ja sitten myöhemmin selailla sopisiko niistä jotkut mun tauluihin. Ja kun meen ensi kerran kampaajalle, niin voin vaan ottaa Pinterestistä tauluni "Fabulous hair", ja näytän sieltä minkä tyyliset hiukset haluan. Niin helppoa ja ihanaa! <3

Istagram on mulla tosiaan käytössä sekä puhelimessa että tabletilla, ja molemmissa on eri käyttikset koko ajan päällä. Mun puhelimessa on tietenkin mun oma henkilökohtainen tili ja tabletilla mun blogin Insta-tili (jos et oo käyny vielä seuraamassa, niin löytyy nimim. fashi0nette!). Molemmat aika kovassa käytössä, henk.koht tiliäni seuraan hieman useammin päivässä. Mun blogin insta-tilillä seuraan bloggaajia, joiden blogeja yllättäen luen, muotilehtiä, vaatekauppojen official ja local tilejä sekä Youtube-gurujeni tilejä. Ja omalla tililläni luonnollisesti kavereitani. Näin pysyy oma elämä ja "blogielämä" erillään, vaikka molemmat mun elämiä onkin. Mä ite vaan koen sen helpommaks noin.

Sitten siihen somekanavaan, jonka takia sain vimman kirjottaa tätä. Tai ajattelin kirjoittaa noista käyttämistäni sovelluksista muutenkin, mutta päivän avautuminen tulee nyt tässä. Facebook on PASKA! Siellä ei enää tapahdu oikeastaan mitään. Tapahtumakutsut tulee sinne, se on ihan ok, mutta kaikki jakaa siellä vaan linkkejä muille sivustoille, muiden ihmisten videoita, ja loput onkin sitten yleensä paskanjauhamista niiltä ketkä ei pääse muualle purkamaan. En tarkoita etteikö niin saisi tehdä. Sitä varten se Fb on, siellä voi kertoa mitä itselle kuuluu ja mitä itse tekee. Mutta suurin osa kirjoitetusta tekstistä jota ainakin mä nään siellä, on negatiivista, masentavaa tai jotain siltä väliltä. On myös niitä, jotka kirjoittavat perusneutraaleja tai hauskojakin päivityksiä, mutta näitä on varmasti alle puolet mun uutisfeedistä.

Oon kyllästynyt Facebookiin, ainut syy oikeastaan miksi roikun siellä on se, että kaikki muutkin, osalla mun kavereista ei ole kuin fb-tili (ainut paikka missä siis voin pysyä kärryillä mitä kaverini tekevät, sillä tekstiviestejähän ei ole keksitty!) ja luokan/firman/työporukan asiat hoidetaan siellä. Eihän niistä nyt voi jäädä pois. Sitä vartenhan sinne kaikki alunperinkin menivät; kun kaikki muutkin! Näin kärjistetysti ajateltuna.

Vaikka uutisvirtaani tulee hassuja kissakuvia, videoita ympäri maailmaa tärkeiden asioiden puolesta ja tämän hetken tärkeimpiä uutisia linkitettynä etusivulleni, niin niitä tuntuu olevan jo aivan liikaa. En jaksa avata niistä jokaista, ja osa tärkeistä, hyvistäkin asioista menee varmasti niin ohi kuin olla ja voi. Sille ei vaan voi mitään. Varmaan noin vuosi sitten, oli helppo erottautua etusivun uutisfeedissä jos linkitit sinne jonkun uutisen tai videon. Nykyään se on varma tapa mukautua massaan. Nykyään erottuu varmasti paremmin positiivisella kirjoituksella, jossa on sanomaa. Niitä mä ainakin luen ihan mielellään.

Eräs asia, joka kuitenkin siellä Fb:ssä vaivaa on yleinen negatiivisuus. Sen jälkeen kun oon selannu yltiöpositiiviset Youtube-seurattuni, Pinterestin inspiroivat juhlakattauskuvat ja Instagramin hymyilevät selfiet, niin facebook alkaa tuntua masentavalta paikalta. Varsinkin kun siellä se negatiivisuus tulee itse niistä ihmisistä. Annan muutaman esimerkin. Laitoin n. vuosi sitten itsestäni ennen-jälkeen -kuvan facebookiini, olin värjännyt ensimmäistä kertaa latvani ombre-värillä. Noh, ei mennyt kauaa kun sieltä tuli muutama "en huomaa eroa"-kommentti. Näistä 100% taisi olla miespuolisia henkilöitä, joista kukaan ei ole minulle mitenkään läheinen ystävä. Vuosi tai kaksi sitä ennen, kirjoitin statukseeni jotain painojen kanssa leikkimisestä (veljeni oli näin hajoittanut kattolamppunsa). Eikä mennyt kauaakaan kun ei-niin-läheinen-miespuolinen-facebook-kaverini kommentoi statustani: "näkeehän tuosta perseestä kaikki että se on hankittu jossain muualla kuin salilla". Tämä kaveri ei lopettanut yhteen kertaan, joten hän on nykyään ex-facebook-ystäväni! Tänään kävin Loreal Paris Finlandin facebook-sivuilla. Suurin osa oli reklamaatioita, valittamista, pilalle menneitä hiuksia sun muuta ikävää.. Monet kommentit tai kirjoitukset olivat jopa samoilta henkilöiltä. Jokaiseen oli vastattu asiallisesti Lorealin toimesta, että reklamaatio tilanteissa kannattaa olla yhteydessä Lorealin kuluttajaneuvontaan, yllättäen. Ja urputus jatkuu..

MIKSI?!?! Ensinnäkin suurin osa näistä vittuilevista, näsäviisastelevista, ärsyttävistä Facebook-kiusaajista on ainakin minun kohdallani miehiä. Minä olen nainen! Miksi helvetissä pitää tulla minun kuviini ja statuksiini vittuilemaan, jos ei miellytä niin poista vaikka niistä helvetin kavereista. Oonko oikeesti niin ärsyttävä vai ootteko jotain vitun salaisia ihailijoita, miksi pitää jakaa negatiivista ilmapiiriä toiselle. Mitä siitä saa??? 

Tiedän että itekkin tykkään välillä jauhaa. Se on stressiä lievittävää, ihmisiä lähentävää (jos ei lasketa jauhannan kohdetta) ja puhdistavaa! Jos jokus ärsyttää, niin ainakin naisena teen sen mielummin niin etten pilaa kenenkään muun päivää. Onko näillä miehillä sitten aivan erilainen kuva tästä; muille saa aukoa ja vittuilla, vai onko mun kohdalle vaan sattunu ne kaikkein älykääpiöimmät facebook-"ystävät". En tiedä! Lorealin sivut olivat taas täynnä naisten valitusta. Ja siitä päätellen että useat kirjoittivat sinne kuin harrastuksenaan noita reklamaatioita, niin he taitavat vain olla näitä "Valitan kaikesta"-ihmisiä. Musta tuntuu, että naisten yleinen tapa on kuitenkin puhua selän takana.

Oon tehny itelleni kuitenkin säännön, jos ne ei kerrasta lopeta tai varsinkaan sitten jos vittuilet takas, niin ulos vaan. Ei sellasia ihmisiä voi kutsua kavereiks, ei edes facebook-sellasiks jos ei osaa käyttäytyä. Ne pahottaa mielen, vie energiat ja aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia ja itseinhoakin joissain tapauksissa. Ehkä oon huomannu vast nyt miten ilkeitä ihmiset osaa olla tutuillekin, kun oon niin paljon yrittäny imeä itteeni sitä positiivisuutta mitä noista muista some-kanavoista saan. Mun mielestä kaikki vois vaan keskittyy siihen omaan elämään (vähän saa stalkata muitten omaa somessa ;) ), ja jos on mitään pahaa sanottavaa jostain niin anna olla tai pura se jollekkin muulle. Elämä on paljon kivempaa kun ollaan kaikki täällä positiivisia. Ja toivotaan vielä tähän päälle sitä maailmanrauhaa kuin missit konsanaan! :)

 Peace out!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PS. Kuvituksena käytin viime syksyn asukuvasaldoani. Huomatkaa ihanat pitkät punaiset hiukseni. :)

Farkkutakki / vanha

Huppari / Kreikasta

Hame / H&M

Kengät / Duffy

Kello / o.n.e

Korut / H&M

Toukokuun livbox: vuosi on vierähtänyt!

Täällä taas kuukauden ylläripaketin kanssa. Ja niinkuin otsikosta voitte lukea, niin olen nyt tilannut Livboxia vuoden ajan. Kertaakaan en ole ajatellut että katkaisisin tilaukseni, oon ollut niin tyytyväinen tähän tuotteeseen ja näihin tuotteisiin. :) Koska vuosi on kulunut, niin olen ajatellut kirjoittaa tänne jonkin erilaisen postauksen livboxista. Mutta ei siitä vielä sen enempää, mennään sisälle tämän kuun boksiin. :)

Huh, kun boksi näyttää tässä kuussa täydeltä. Olihan tuossa muutama tuote, kun vertaa muihin bokseihin. Mutta en valita ;) Tän kuun aihe oli kukkaan puhkeaminen ja värinä oli ihana violetti :)

Ekana mulla on tässä kädessä Sally Hansenin Diamond Strength kynsilakka. Väriä en nyt enää muista, ja tämän annoin eteenpäin sillä mulla on muutama tollainen korallin punertava oranssi lakka jo käytössä. Nuo Diamond Strength lakat sisältää tuoteselosteen mukaan hienojakoista timanttijauhetta, platinaa ja alumiinia, joiden on tarkotus vahvistaa kynsiä ja estää niiden lohkeilu. Lakan ei pitäisi myöskään halkeilla vaan säilyä siistinä jopa kymmenen päivän ajan.

Sitten tämän kuun tuoksu, Dolce & Gabbanan Dolce. Tätä on kuvailtu raikkaaksi, pehmeäksi ja naiselliseksi sekoitukseksi valkoisia kukkia kuten amaryllis. Jota ei ole ennen ilmeisesti käytetty missään tuoksuissa. :o Tääkin oli valittettavasti annettava eteenpäin, ei ollut nimittäin yhtään mun tyylinen tuoksu. Mutta se löysi onneksi uuden kodin itselleen. :)

Sitten tällainen hyödyllinen tuote näin helteillä. Acon Sun Cerat huulivoide, jossa on SPF 30. Sen lisäksi tää kosteuttaa ja pehmentää ja tuoksuuuu ihanaltaa!!! Tässä on E-vitamiinia ja canola-öljyä ja tän pitäis myös olla vedenkestävä. Pelasti nää mun kuivat ja rohtuneet kevät-huulet. (Y)

Dermalogican Skin Perfect Primer oli eka pohjustusvoide jota oon käyttäny, mikä on väriltään meikkivoiteen värinen. Kaikki aikasemmat on ollu värittömiä. Kiva saada vaihtelua mun pohjustusvoiteisiin. Tää vaan tuoksuu aika paljon joltain eucalyptukselta tai joltain lääkkeeltä. :D Pitää olla hengittämättä!

Tää oli varmaan boksin paras tuote. Paesen Rouge with Argan Oil poskipuna. Tää oli sopivan neutraalin värinen, ja tykkään tosta argan öljystä. Mielenkiintonen combo! Tosta kiillosta en oo niin varma.. :D

Sitten boksin floppiin. On varmasti vaikeeta valita kosmetiikkaa pakettiin, jonka pitää lähtee niin monelle eri ihmiselle joilla on kaikilla varmasti aivan omanlaisensa mieltymykset. Mutta vielä vaikeempaa taitaa olla valita useita miellyttäviä koruja. Tai niin ainakin luulisin, sillä ei nää mun tyyliset ollu sitten yhtään.

Nämä kaunokaiset taas oli mukava ylläri tässä boksissa. Cutrin on kuitenkin aina hyvä valinta, kiva että saatiin sekin merkki Livboxin valikoimiin. :) Shampoo tuoksu ihan kampaamon shampoolle ja hoitoaineessa oli vieno hajuveden tuoksu. Nää on tosiaan tarkotettu värjätyille hiuksille säilyttämään väriä ja kiiltoa. Ja niissä on Uv-suoja, iso plussa siitä. :)

Kaiken lisäks boksissa oli Dermalogican etuseteli, jonka tänään muuten löysin kun siivoilin tuolla. Pitääkin käydä joku päivä tsekkaamassa mitä kaikkee tuolta löytyy. :)

Nyt valmistaudun menee nukkumaan, huomiseks on luvattu taas helteitä. Haluun ottaa näistä säistä kaiken irti! :)

Kun ei vaan jaksa..

Kaikki varmaan tietää tän tunteen aamuisin, kun kello soi ja ei millään jaksaisi nousta ylös. Tai kun pitäisi heti ensimmäisenä mennä suihkuun, mutta ei vaan huvita. Ja hiukset sojottavat joka suuntaan, mutta niille ei vain jaksa tehdä mitään. Ja kun silmäpussit ovat tummat kuin pandakarhulla, mutta ei jaksa meikata. Tai kun pitäisi päättää mitä laittaa kouluun/töihin päälle, ja vaatekaapista ei löydy mitään tai ei vaan jaksa välittää. Sitten tulee laitettua päälle mitä ensimmäiseksi vaan löytää. Ja kun kello lyö "nyt-pitäisi-lähteä", tekisi mieli valua takaisin sängyn pohjalle nukkumaan. Tai vaikka tehdä jotain muuta ns. hyödyllistä. Ja kun pomo tulee aamulla antamaan ohjeita päivälle, tekisi mieli vain näyttää keskaria ja uppoutua internetin maailmaan. Ja kun opettaja antaa uudet kotiläksyt, niin tekisi mieli repiä kirja kappaleiksi ja lopettaa koulunkäynti. Tai se tunne, kun tulet kotiin ja pitäisi keksiä mitä tänään syötäisiin. Ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Tai kun pitäisi treenata, tekisi mieli jäädä sohvalle lojumaan ja katsoa tv:tä. Ja kynnet näyttävät hirveiltä, muttei niitä jaksa lakata. Siinä menee liikaa aikaa. Senkin ajan käyttää Pinterestin, Instagramin ja Facebookin selailuun.

Mutta miksi välillä tulee tunne, ettei näistä jaksa tehdä mitään. Välillä taas aamurutiinit tuntuvat lastenleikiltä, mutta töihin päästyä mikään ei enää kiinnosta. Onko oikeesti kyse siitä, ettei asiat enää kiinnosta pätkän vertaa vai olenkohan masentunut? Olenko sairas? Liikunko liian vähän ja nukunko huonosti? Syönkö ihan väärin?

Mulla oli pienimuotoinen burn-out lukion abikeväänä. Tai sanon sitä burn-outiksi, koska mulle se oli sitä. Sain juuri ja juuri tsempattua kirjotuksiin. Fysiikan kirjotin ylimääräsenä, joten siihen uskalsin lukea vähemmän kuin muihin ja B:hän sieltä napsahti. Kun kirjotukset oli ohi, olin aivan puhki. Makasin päivät pitkät sohvalla ja tuijotin telkkaria. Mulla oli muutama kurssi vielä käymättä, toisesta vain onneksi koe ja senkin pääsin hädin tuskin läpi. Olin myös hakenut kouluun ja pääsykokeiden aika tuli vauhdilla eteen. En jaksanut niihinkään panostaa, onneksi pääsin sentään sisään.

Viime syksynä olin toimitusjohtajana luokkamme yrityksessä. En ollut ajatellut miten paljon työtä ja stressiä se lopulta voisi aiheuttaa ja yritin tehdä myös montaa projektia samaan aikaan. Heti tämän kevään alussa luovutin paikkani seuraavalle, tuntui että nyt pääsen stressistä enkä pala loppuun niinkuin abivuonna. Sitten keksin Blogimessut. Aloimme järjestää niitä, minä tietysti innokkaimpana ja asiasta eniten tietävänä toimin projektipäällikkönä. Projektiryhmä oli innoissaan, tuntui että tästä tulee suuri juttu ja pystymme mihin vaan. Sitten tuli huhtikuu ja todellisuus iski, oltiin myöhässä aikataulusta ja minä projektipäällikkönä olin vastuussa. Putosin pohjalle. Itkin muutamana päivänä koulussa, tuntui että olin pettänyt ryhmäni enkä pystynyt enää pitämään lankoja käsissäni niinkuin projektipäällikön pitäisi. Nyt on toukokuu, ja olen enemmän ja enemmän sitä mieltä ettei tästä enää tule mitään. Kuinka sellainen projektipäällikkö voi innostaa enää muita tekemään hommia.

Kaiken lisäksi tuntuu että mun keho ei enää kestä, se alkoi temppuilla ja oon aika varma että se johtuu tästä stressistä. Yhen viikon yritin tehä vähemmän hommia, ja sillon se autto. Kaikki oli taas hyvin. Tänään lähettiin koulusta ja yhtäkkiä iski lamaannuttava tunne. En jaksanu puhua, kaikkialle sattu, tuntui että oksennan ja halusin vaan levätä. Oon aika varma, että se burn-out iski taas. En malta oottaa kesälomaa, koulussakin tekisi mieli pakoilla projektien tekemistä ja mielummin selailla netistä kaikkea kivaa. Urheilu on jäänyt pahasti, vaikka yritän nyt kovasti etsiä ihmisiä, kuvia ja tekstejä, jotka motivoi. Oon pitänyt itestäni niin huonosti huolta. Usein oon istunu koulun jälkeen koko loppupäivän sohvalla tekemättä mitään. En oo jaksanut päivittää blogia ja kavereitakaan en ole hirveesti nähnyt. Välillä on tullut syötyä tosi huonosti ja oon päästäny tän kämpänkin ihan räjähdyskuntoon. Töitäkin vähensin, kun en jaksanut sinne enää raahautua.

Nyt mulla on kuitenkin sellanen fiilis, että pakko tässä on tehdä itselleen ja elämälleen jotain. Oon jo hieman innostunut liikunnasta, sain kynnet lakattua pitkästä aikaa ja ruokaakin ollaa tehty ihan alusta lähtien itse. Ehkä jaksan kohta taas olla se iloinen Anette, joka viettää aikaa kavereittensa kanssa, jaksaa siivota ja olla ihana tyttöystävä. Ehkä jaksan sitten uskoa itseeni ja siihen mitä teen, ja saan vietyä projektinkin kunnolla loppuun.

Halusin kehottaa teitä kaikkia pitämään itsestänne huolta sekä fyysisesti ja henkisesti. Mun mielestä nykymaailmassa on liian helppoa polttaa itsensä loppuun, jos 22-vuotias on tehnyt sen jo kahdesti, melkein kolmesti. Onneksi olen itse joka kerta päässyt jaloilleni. On myös niitä, jotka eivät pääse. Monia perheenäitejä, -isejä, pomoja, rivityöntekijöitä, kavereita, sukulaisia, naisia ja miehiä.. Uskaltakaa kaikki joskus sanoa ei, kun tuntuu siltä että töitä kasaantuu liikaa. Uskaltakaa ottaa lomaa kun sitä tarvitsette. Tehkää niitä asioita, jotka saavat teidät onnellisiksi. Ja ennen kaikkea huolehtikaa itsestänne! :)