Mun taustoista on ekan kerran kysytty varmaan silloin kun oltiin muutettu Lappeenrantaan. "Mä ja sä" särähtää varmasti eteläkarjalaiseen korvaan ja aina uusia koulukavereita tavatessa tuli mun taustat puheeksi. Usein jätin mainitsematta syntymäkaupunkini Kotkan ja ilmoitin olevani Espoosta, josta oltiin juuri Lappeenrantaan muutettu. Koin olevani enemmän espoolainen kuin kotkalainen, olinhan asunut muutaman vuoden enemmän pk-seudulla ja identiteettini oli varmasti kasvanut enemmän siellä asuessani.
Mun taustat tuli aina välillä esille mitä kummallisimmissa asioissa. Jossain vaiheessa kavereiden kanssa viestitellessä käytin aina "mä" sijasta "mie", mutta kotipaikkarakkaana vaihdoin jossain vaiheessa senkin väkisin takaisin mä-sanaan. Koin sen olevan kuitenkin enemmän mua. En halunnut myöskään ylioppilaslakkia ostaessani valita eteläkarjalaista puna-mustaa lakin sisustaa, vaan valitsin neutraalin suomalaisen sinivalkoisen. Kieltäydyin myös laulamasta "Karjalaisten laulua" lakituksessa, sillä sen lisäksi etten osannut sanoja, halusin osoittaa että minähän en ole täältä kotoisin.
Ekan kerran mun kokemusta omasta taustastani horjutettiin mun muutettua Joensuuhun. Ekaa kertaa elämässäni taisin sanoa olevani kotoisin Lappeenrannasta. Ekaa kertaa elämässäni taisin kokea, että mä olen tosiaan sieltä. Ja ekaa kertaa elämässäni uskalsin myöntää sen. Silloin jo mietin, että onko sillä merkitystä kuka sulta kysyy sun alkuperästä. Tai tarkemmin sanottuna missä asut kun sitä kysytään!
Pakka sekottui entisestään kun musta tuli paluumuuttaja ja muutettiin Petjan kanssa mun synnyinkaupunkiin Kotkaan. Ekaa kertaa ikinä mun maantieteellinen identiteetti tuntui olevan levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Olin kuullut, että kotkalaiset ovat aika varauksellisia ulkopaikkakuntalaisia kohtaan, joten mikä olisi sen parempi kuin kertoa alunperin syntyneensä Kotkassa. Kuitenkin moni tarttuu mun murteeseen koska se ei kuulosta kotkalaiselta. Silloin kerron olevani Lappeenrannasta. Ja nyt uuden työn aloittaessani kirjoitin suoraan henkilöesittelyyni olevani sieltä.
Espoota tai Joensuuta en mainitse enää kuin sellaisissa tapauksissa, joissa puhun niistä ajoista kuin olen näissä kaupungeissa asunut. Esimerkiksi jos kerron tehneeni markkinointihommia Joensuussa tai kerron ala-asteajoistani Espoossa. Muuten oma identiteettini on linkittynyt nykyään vahvasti Etelä-Karjalaan. Muutama päivä sitten laskettiinkin, että olen asunut isoimman osan elämästäni siellä. Mun perhe ja suurin osa kavereistakin on siellä. Ja viime viikolla sain kuulla, että mun murteesta kuulee että oon Lappeenrannasta. Vaikka en edes sano "Mie"!!
Ehkä osa maantieteellisen identiteetin muodostumista on kiinni iästä. Pitää tuntea itsensä ja taustansa. Olla sinutkin ehkä itsensä kanssa. Varmasti meillä, jotka ovat asuneet monessa eri paikassa, identiteetin muodostumiseen menee kauemmin kuin muilla. Olen kuitenkin iloinen, että voin nykyään myöntää rohkeasti olevani Lappeenrannasta. Ja jos osaisin "Karjalaisten laulun" sanat, voisin jopa luikauttaa muutaman säkeen.
