Featured Slider

Huhtikuun loppuneet tuotteet

Täällä taas, pitkästä aikaa!! En käsitä miten nopeasti tämä kevät meni. Tuntuu ettei ole kerennyt uhrata ajatustakaan blogille. Voi myös olla, että uudella työllä on jotain vaikutusta. Mutta tänään ajattelin esitellä teille huhtikuussa loppuneita kosmetiikkatuotteita.

Katselin joskus aikojen alussa Youtubesta paljon "Emptys"-videoita eli videoita, missä esiteltiin loppuneita kauneustuotteita. Yleensä mulla loppuu kuukaudessa ehkä noin yks, kaks tuotetta ja joskus sattuu kerralla vähän enemmän. Huhtikuussa aika reilustikin enemmän.



Koko kuukauden satsi oli seuraavanlainen :
- Päiväseerumi
- Hiusseerumi
- Silmänympärysoide
- Kynsilakanpoistoaine
- Deodorantti
- Hammastahna
- Kuivashampoo
- Kaksi hiuslakkaa
- Vartalovoide
- Kaksi päivävoidetta
- Yövoide

Oon aika hidas käyttää kosmetiikkaa loppuun, sillä käytän kaikkea (ehkä liiankin) säästeliäästi. Onneksi ihan kaikkia tuotteita ei tarvinnut uusia, sillä mulla on hirveästi esim. päivävoiteita ja silmänympärysvoiteita valmiiksi kaapeissa. Ja toukokuussa sattui vielä niin sopivasti, että sokoksella oli 3+1 päivät, joten sain hankittua muutamat uudet putelit alennuksesta.
Miten paljon teiltä kuluu kosmetiikkaa kuukaudessa?


PS. Oltiin viime viikonloppuna roadtripillä Itä- ja Keski-Suomessa - yritän saada siitä tehtyä koostepostausta ensi viikolla.

Mist sä tuut?

Tää postausidea on pyörinyt mulla mielessä jo tosi pitkään. Ja tänään viimeeksi sen aihe nousi taas pinnalle. Tiedätkö kuinka uusia ihmisiä tavatessa yleensä kysytään että "Mist sä tuut?" Ihmisten alkuperää kysytään usein varsinkin silloin, kun murre ei mätsää sen hetkiseen asuinpaikkaan. Toisen puheesta kuulee, että tää tyyppi ei ainakaan oo kotoisin täältä.

Mun taustoista on ekan kerran kysytty varmaan silloin kun oltiin muutettu Lappeenrantaan. "Mä ja sä" särähtää varmasti eteläkarjalaiseen korvaan ja aina uusia koulukavereita tavatessa tuli mun taustat puheeksi. Usein jätin mainitsematta syntymäkaupunkini Kotkan ja ilmoitin olevani Espoosta, josta oltiin juuri Lappeenrantaan muutettu. Koin olevani enemmän espoolainen kuin kotkalainen, olinhan asunut muutaman vuoden enemmän pk-seudulla ja identiteettini oli varmasti kasvanut enemmän siellä asuessani.



Mun taustat tuli aina välillä esille mitä kummallisimmissa asioissa. Jossain vaiheessa kavereiden kanssa viestitellessä käytin aina "mä" sijasta "mie", mutta kotipaikkarakkaana vaihdoin jossain vaiheessa senkin väkisin takaisin mä-sanaan. Koin sen olevan kuitenkin enemmän mua. En halunnut myöskään ylioppilaslakkia ostaessani valita eteläkarjalaista puna-mustaa lakin sisustaa, vaan valitsin neutraalin suomalaisen sinivalkoisen. Kieltäydyin myös laulamasta "Karjalaisten laulua" lakituksessa, sillä sen lisäksi etten osannut sanoja, halusin osoittaa että minähän en ole täältä kotoisin.

Ekan kerran mun kokemusta omasta taustastani horjutettiin mun muutettua Joensuuhun. Ekaa kertaa elämässäni taisin sanoa olevani kotoisin Lappeenrannasta. Ekaa kertaa elämässäni taisin kokea, että mä olen tosiaan sieltä. Ja ekaa kertaa elämässäni uskalsin myöntää sen. Silloin jo mietin, että onko sillä merkitystä kuka sulta kysyy sun alkuperästä. Tai tarkemmin sanottuna missä asut kun sitä kysytään!

Pakka sekottui entisestään kun musta tuli paluumuuttaja ja muutettiin Petjan kanssa mun synnyinkaupunkiin Kotkaan. Ekaa kertaa ikinä mun maantieteellinen identiteetti tuntui olevan levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Olin kuullut, että kotkalaiset ovat aika varauksellisia ulkopaikkakuntalaisia kohtaan, joten mikä olisi sen parempi kuin kertoa alunperin syntyneensä Kotkassa. Kuitenkin moni tarttuu mun murteeseen koska se ei kuulosta kotkalaiselta. Silloin kerron olevani Lappeenrannasta. Ja nyt uuden työn aloittaessani kirjoitin suoraan henkilöesittelyyni olevani sieltä.


Espoota tai Joensuuta en mainitse enää kuin sellaisissa tapauksissa, joissa puhun niistä ajoista kuin olen näissä kaupungeissa asunut. Esimerkiksi jos kerron tehneeni markkinointihommia Joensuussa tai kerron ala-asteajoistani Espoossa. Muuten oma identiteettini on linkittynyt nykyään vahvasti Etelä-Karjalaan. Muutama päivä sitten laskettiinkin, että olen asunut isoimman osan elämästäni siellä. Mun perhe ja suurin osa kavereistakin on siellä. Ja viime viikolla sain kuulla, että mun murteesta kuulee että oon Lappeenrannasta. Vaikka en edes sano "Mie"!!

Ehkä osa maantieteellisen identiteetin muodostumista on kiinni iästä. Pitää tuntea itsensä ja taustansa. Olla sinutkin ehkä itsensä kanssa. Varmasti meillä, jotka ovat asuneet monessa eri paikassa, identiteetin muodostumiseen menee kauemmin kuin muilla. Olen kuitenkin iloinen, että voin nykyään myöntää rohkeasti olevani Lappeenrannasta. Ja jos osaisin "Karjalaisten laulun" sanat, voisin jopa luikauttaa muutaman säkeen.

Uusi alku!

Tänään tulee päätökseen blogini tähän astisen elämän tärkein matka. 2016 vuoden alussa mun elämä oli suurten muutosten edessä, kun juuri valmistuneena etsin paikkaani maailmassa. Bongasin lehdestä ilmoituksen Kaakkois-Suomen uudesta blogiportaalista, Starboxista. Ja sehän oli menoa se!


Vuosi 2016 oli kaikinpuolin uutta ja ihmeellistä mulle. Paljon hyviä keikkoja, reissuja, uusia paikkoja ja tapahtumia, kummipojan syntymä, uusia ihmisiä, uusi parisuhde ja uusi kaupunki. Paljon kaikkea mistä kirjoittaa. Blogi lähti uuteen nousuun ja uutta motivaatiota löytyi hurjasti.
Nyt kun tähtilaatikko sulkeutuu niin koen ettei se välttämättä ole huono asia. Asioilla on tapana muuttua ja muutosta ei tulisi pelätä. Mun tämä vuosi lähti muutenkin vauhdikkaasti käyntiin, kun mulle soitettiin uudesta työpaikasta ja musta tuli toimistotäti. Ei ehkä ihan sitä mistä olin haaveillut, mutta askel lähemmäs omia unelmia. Uskoisin siis myös että blogin siirtyminen takaisin omille sivuilleen tuo tullessaan mulle jotain uutta tänä vuonna.
Kaiken kaikkiaan tää matka täällä Starboxilla on tuonut mulle hirveästi uusia ihania ihmisiä mun elämään. Ihania blogikollegoita, tärkeitä tapahtumia heidän kanssaan, rohkeutta tuoda esiin niitä arempiakin asioita mun omasta elämästä ja myös yhden sivuduunin. Mahdollisuus kirjoittaa artikkeleita lehteen, laskea koskea ja nähdä paikkoja joista en ennen tiennyt mitään. Olen kiitollinen matkasta täällä ja kiitos kaikille teille mukana kulkeneille. Matkataan kohti uutta ja toivottavasti vielä tavataan! 

KIITOS! 💓