Jonnet ei muista!

Muistatteko kun ala-asteella lähes kaikilla oli skeittikengät? Lenkkarit oli ainakin ala-asteen viimeisillä luokilla ihan nou-nou, mutta skeittikengät oli kova juttu! Suosituimpia merkkejä oli ehkä Knox, Sowhat ja You2. :D Ja nyt puhun ihan sellaisista kunnon sämpyläkengistä. Veikkaan että kaikki jonnet ei noita aikoja muista!

Katsoin pari viikkoa taaksepäin Youtubesta Mmiisas-kanavalta (*klick*) videon, jonka nimi oli "Jonnet ei muista". Miisa kertoi videossa asioista, joita hän muistaa lapsuudestaan mutta joita jonnet eivät muista. Ajattelin videon nähtyäni että pakko tehdä oma versio tästä. Tuli aika paljon lapsuusmuistoja nimittäin mieleen. :) Koska mun blogi käsittelee jonkun verran muotia niin aloitetaan sillä.

Muistatteko kaikki pannat, joita pienet tytöt pitivät päässään? Oli trikookankaisia, kovia pantoja rusetilla varustettuna ja sitten sellaisia virkatun näköisiä kesäpantoja, joissa oli löyhästi kudottu kangas, jotta siinä oli kuin pieniä reikiä (hyvin selitetty:D). Muistan että itsellänikin oli muutamia eri pantoja. Nykyään lasten pannat on tosi suloisia, ja ne taitaa olla enimmäkseen kuminauhallisia, jotta kova panta ei painaisi korvien takaa.

Tohon kuvaan merkkasin myös nuo kaulukset. Muistatteko tollasia? Ne oli joko kauluspaidasta, joka laitettiin päällispaidan alle tai sitten oli sellasia erillisiä kauluksia jotka solmittiin vaan kaulan takaa kiinni. Ja vaikka kaulukset ovat tälläkin hetkellä muodissa, niin pitäisittekö tuollaisia järkyttävän isoja pitsisiä enää? Ette varmaankaan! :D Nykyään tollasia pidetään vaan jos ne on koruja tai kiinni kauluspaidassa.

Oliko teillä kenelläkään sellaisia vilkkuvia lenkkareita sillon ala-asteen ensimmäisillä luokilla? Mä muistan että ainakin halusin sellaset, mutta en muista ostettiinko mulle niitä. Idea niissä oli siis se, että joka askeleella kengissä olevat valot kävivät vilkkumaan. Ei enää ole mitään noin hauskoja kenkiä lapsille!

Mites oliko teillä lapsena tollaisia venyviä tatuointikaulakoruja. Mulla oli ainakin yksi tollanen musta, ja en voinut uskoa silmiäni kun huomasin että niitä on nellyllä nyt myynnissä. Ruotsalainen firma JFR tekee noita, ja tekis kyllä mieli tilata (*klick*) itselleen tollanen. Nostalgista!

Muistatteko kun ala-asteella liikuntavaatteet kannettiin kouluun ja harrastuksiin jumppakasseissa. Me tehtiin jopa sellaset ite joskus ihan ekoilla luokilla. Taidettiin koristella ne ite jollain ristipistoilla. Mut näitäkin on nyt näkynyt tulevan takaisin. Ehkä vähän hienompina versioina kuin back then, mutta silti yhtä käytännöllisinä. Käyttääkö teistä kukaan noita?

Sitten jos mietitään vielä hiusmuotia, niin muistatteko pottatukat? :D Sellaisia oli joskus niin tytöillä kuin pojillakin, mun pikkuveljelläkin oli mut sille se musta sopi tosi hyvin. Joillekkin ei kyllä sopinu ollenkaan. Joku muutama vuos takaperin tota hiusmallia nähtiin joittenkin rohkeimpien naisten yllä, ja taitaa jokunen vieläkin leikauttaa hiuksensa siihen malliin. Noh muoti-ilmiöt aina uusiutuu, tässä kohtaa se vain vaihtuu lapsilta aikuisille!

Mun lapsuudessa on ollut myös muutamia mua nykyään huvittavia laitteita. Muistatteko ensimmäiset walkmanit, ne kasettisoittimet? Meillä oli joku ihan perus kasettisoitin, ei mikään walkman mutta vastaaava. Näitä seurasi sitten ne ihanat kannettavat cd-soittimet ja korvalappustereot. Kannettavaa cd-soitinta en koskaan saanu. Harmi! :D

Mites muistatteko kameroiden filmirullat? Filmirullassa oli tilaa rajalliselle määrälle kuvia, ja aina vanhemmat katto tosi tarkkaan että mistä otettiin kuvia, ja ei varmaan räpsitty niin paljon "turhaan" kuin nykyään. Eikä ollut mahdollista heti katsoa että miltä se kuva sitten näyttää. Ei voinut tietää että otetaanko juhlaseurueesta kymmenes kuva että kaikilla on varmasti silmät auki, kun yhdeksässä ensimmäisessä jollain on ne kiinni. Myös vanhat kuva-albumit on hauskoja, niitä pitäisi varmaan harrastaa itsekin.

Leffoja katsottiin ennen videoilta. Monilla jonneilla voi olla näitä vielä kotonaan, jos vanhemmat ovat sattuneet niitä säästämään. Mutta eivät he varmaan tiedä mitä niillä tehdään! Meillä on kotona vielä yksi vanha telkkari, jossa on videosoitin ominaisuus. Siitä on hauska katsella vanhoja videoita, joskin kuvan epäterävyys alkaa nopeasti ärsyttämään! :D

Entäs muistatteko ne vanhat isot videokamerat, joihin tallennettiin kuvaa videokaseteille. Ei niille isoille videokaseteille vaan tollasille pienille VHS-C kaseteille. Ja näitä varten tarttes sellasen oman videoadapterin, jonka sisään noi pikkukaverit laitettiin ja sit niit pysty pyörittää iha kuin normaaleja videokasetteja. Ollaan monia kertoja katottu vanhoja videoita mun siskon kanssa noilta kaseteilta. Se se on nostalgista!!

Ennen Facebook-aikaa ihmiset laittoivat kuviaan nettiin, mutta jonnet eivät taida tietää minne. Ennen Facebookia suurin osa hengaili IRC-galleriassa ja ennen sitä ii2:ssa ja muissa kuvapalveluissa. Nykyään Instagram taitaa korvata tällaset vanhan tyyliset kuvapalvelut.

Entäs sillon kun ei ollut vielä Whatsappia tai Facebook messengeriä, muistatteko mitä silloin käytettiin tavallisten tekstiviestien lisäksi? MESE! Se oli kyllä siihen aikaan niin hieno keksintö. Mutta siitä on alkanut se aikakausi, jonka jälkeen ei enää vaan laiteltu normaaleja tekstiviestejä satoja putkeen tai kävelty toisen ovelle hakemaan häntä leikkimään. Mikä oli muuten sairaan jännittävää! "Mitä jos Maijan vanhemmat avaa oven?!?!" Hirveän pelottavaa!

Tästä tuli mieleen vanhat lankapuhelimet. Osattiin ulkoa kaikkien kavereitten kotinumerot ulkoa, ja kun piti soittaa kaverille niin sillonkin jännitettiin että kukakohan siellä vastaa. Ja sitten kun kotona puhelin soi, niin piti vastata että kuka puhelimessa on. "Haloo, Anette puhelimessa!" Nykyään voi vain katsoa että kuka soittaa ja välillä muistan jopa vastanneeni kännykkään "No!". Tylyä! Koska vanhemmilla on huonompi muisti ja varmaan enemmän tuttujakin joille soittaa, oli heillä osoitekirjat, johon oli merkitty kaikkien sukulaisten ja tuttujen osoitteet ja puhelinnumerot. Ja meidän äitillä on vieläkin sellanen käytössä! Kuin kätevää! :)

Muistatteko vielä korppuja? Mä muistan että meillä oli näitä jonkun verrankin kotona, mutta en kuollaksenikaan muistanut mihin näitä käytettiin, joten oli ihan pakko äsken kysyä S:ltä. Vaikka Miisan videossakin näistä puhuttiin, niin pakko oli kerrata faktat. Korppuja käytettiin siis tiedostojen tallenukseen samaan tapaan kuin cd-levyjä tai muistitikkuja nykään. Nää vaan oli kooltaan vähän suurempia kuin muistitikut.

Meillä ei muuten ollut nettiä kotona ennen kuin vuonna 2007, joten olin aika tottunut vaan pelailemaan tietokoneella joko cd:llä olevia pelejä kuten Simsiä, Muumeja (kyllä :D), Legoa yms. tai sitten vaan pelailin koneella miinaharavaa (jonka idean opin vasta yläasteella) tai pasianssia. Spiderpasianssissa olin aika hyvä.

Kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat muistavat ehkä kengurukortin, jos jouduitte liikkumaan yksin bussilla. En käynyt tarkastamaan faktoja, mutta muistelisin että kengurukortti oli alle 7-vuotiaille tarkoitettu bussikortti, jossa oli sellaiset kiiltävät vihreät kannet. Kannessa saattoi olla myös heijastin tyylinen pinta. Mä kuljin noin 4 km eskariin yksin bussilla, joten mulla piti sillon olla tollanen. :D Joskus 2000-luvun alussa bussikortteja ei enää pk-seudulla ollut vaan käyttöön otettiin siniset matkakortit, joiden olemassaolosta mulla ei oo mitään varmuutta. Mut kattokaa tota naamaa tossa kengurukortissa! :)

Meidän lapsuudessa tuli kans kaikista parhaat lastenohjelmat, nykyään ei tehä enää mitään niin hyviä ohjelmia. Kaikki varmasti muistaa Muumilaakson tarinat (niitä muuten pyöritetään telkkarissa tällä hetkellä alusta asti, jos jotakuta kiinnostaa katsoa) ja Vili Vilperin. Rölli oli myös aika kova ja se Tontut-sarja, jossa seikkaili se Taavi-tonttu. Mä olin myös kova Titi-Nalle fani, meil on ihan sikana niit videoita ja cd-levyjä ja muistan edelleenkin ulkoa jotain niitä biisejä. :D

Tohtori Sykerö oli kans hyvä ja Babar! Muistatteko Babarin? Se norsu joka oli norsujen valtakunnan kuningas ja jolla oli iso perhe. Se oli hyvä ohjelma. Smurffit oli myös kovia. Tykkäsin siitä sarjasta ja meil oli varmaan kaikki smurffien cd-levyt. Niittenkin biisien sanoja on aika vaikee unohtaa. Puhuttiin lastenohjelmista mun siskon kaa vähä aikaa sitten ja se kerto Sätkyjä ja Tärinöitä -sarjasta. Hetken aikaa mietin et kuulostaapa tutulta, ja sit tajusin et mitä se tarkotti. Se oli kans aika hyvä vaikkakin vähän pelottava sarja. :D

Entäs muistatteko Pikku posteljoonin? Me taidettiin joskus lähettää musta (ja siskosta?) kuva sinne, ja ne näytti ain väilllä niitä katsojien lähettämiä kuvia siinä ruudussa. Meiänkin kuva siellä on vilahtanut! :) En kunnolla muista mitä siinä ohjelmassa tapahtu, koska oon ollu tosi pieni ku se tuli. Mut muistan et oon kattonu niit nauhotuksia monta kertaa videolta. Ihan pienenä tykkäsin kattoo myös Tenavatähtiä, nekin aina nauhotettiin ja katoin niitä innoissani ja laulelin mukana. Ja niistä laulukohtauksista on sitten omat videonsa. :D Yks mitä tuli katottuu sit vähän myöhemmin lapsena oli Itsevaltiaat. En ymmärtänyt juurikaan niitä vitsejä tai tiennyt kaikkia "hahmoja", mutta silti sitä tuli katsottua.

En muista hirveästi eri ruokia lapsuudesta tai mikään ei pompannut mieleeni niin vahvasti kuin eräs jäätelö. Muistatteko sen jätskin missä oli pieniä kuulia sellaisessa purkissa. Solero Shots, oon ihan varma että näitä on ollut vielä mun lukioaikana ainakin kaupassa, mutta eipä ole enää. Just kun oisin halunnu ostaa sellasen! Jäätelöauto oli myös kova juttu, ja pienenä se pysähtykin ihan meidän talon eteen, joten me oltiin aina suurin piirtein ensimmäisenä jonossa! :D

Lapsena oli kans kiva leikkiä erilaisia pihaleikkejä, hirveesti ei enää näy lapsia pelailemassa tuolla talojen pihoilla, mikä on sinällään harmi. Sillon kun me oltiin pieniä, niin leikittiin aina kirkkistä, polttopalloa, kymmenen tikkua laudalla ja jotain keinuhippa juttua. Oli varmaan vielä muitakin. Niitä on niin monta etten enää edes muista kun nuo perusleikit, ja nykyään lapset ei leiki sitten enää yhtään. Vai leikkiikö? Oonko ihan väärässä?

Lapsena oli kans kiva kirjotella päiväkirjaan (mulla oli niitä yhteensä varmaan melkein kymmenen), tarrakirjat oli kans kova juttu ja kavereitten kaa piti aina vaihdella tarroja. Olin hyvä tekee kauppoja, joissa mä voitin ja mun kaveri sai jonkun huonon vaihdossa tilalle. :D Ihan ala-asteella pelattiin välkillä gogoilla ja pokemon-korttejakin tuli vaihdeltuu. Jossain vaiheessa Barbit vaihtu Bratzeihin, jotka oli siis sata kertaa coolimpia kun barbit (nykyään se Monster High taitaa olla kovempi kun Bratzit).

Koulussa piti olla penaali täynnä tuoksugeelikyniä, joilla oli sit kiva kirjotella vihkoon jotain omia raapustuksia. Ihan pienenä oli myös kiva lukee niitä kirjoja, joitten mukana tuli se äänikasetti ja kasetilta kuulu aina bling-ääni ku piti vaihtaa sivua. Mulla oli myös pienenä niitä kirjoja, joiden siinä sivussa oli erilaisia nappuloita, joista tuli aina oma äänensä. Ja niit nappuloita piti painaa aina jossain tietyssä kohassa tarinaa. Mä kyllä painelin niitä lempiääniä niin monta kertaa putkeen, et jossain vaiheessa ne ei toiminu enää ollenkaan. :D


Mulla tuli ihan sikana mieleen näitä juttuja, hirveän pitkä postaus tuli siis taas vaihteeks! Jos keksitte lisää omia niin kertokaa tonne kommenttiboksiin. Kertokaa myös jos muistitte näistä mun kertomista jotain tai jos ette muistanu mitään! :D Nyt palaan takaisin tähän hetkeen, sysään lapsuusmuistot hetkeksi taas syrjään ja meen tekee aikuisten juttuja eli laittamaan ruokaa. Cya!