Oltiin eilen äitienpäivänä reippailemassa Rautjärven Haukkavuorella. Me ollaan perheen kanssa nyt kolmena vuonna peräkkäin oltu ulkoilemassa äitienpäivänä; pari vuotta sitten Repovedellä ja viime vuonna Savitaipaleella Lepänkannolla. Asiaan kuuluu retkeilyn lomassa lasilliset kuohuvaa äitienpäivän kunniaksi ja yleensä pientä evästä tai makkaranpaistoa. Eilen kuitenkin kierreltiin vähän pidempi lenkki, paahtavassa helteessä ilman kunnon ruokataukoa ja siitä tulikin mieleen eräs reissu Espanjassa.
Mulla on pyörinyt postausideana jo pitkään "pahin moka ulkomailla" ja olenkin koko ajan tiennyt mistä tapahtumasta teille kertoisin. Ja nyt siellä ulkomailla vallinnut tunne on taas tuoreessa muistissa.
Oltiin ehkä edetty noin 2 km, kun puusto loppui kuin seinään ja keskipäivän kuuma aurinko alkoi porottaa suoraan pilvettömältä taivaalta.
Olin mun silloisen poikaystävän kanssa lomalla Mallorcalla vuonna 2014 ja oltiin päätetty mennä tutustumaan läheiseen luonnonpuistoon. Valittiin lyhyin eli 5km lenkki (jälkihuomautus: tarkistin, ja oikea matka oli 11km!!). Meillä oli muistaakseni muutama, pieni pullo vettä mukana, ja oltiin tietoisia, että reitillä olisi myös vesipiste. Vesipiste vain sattui olemaan reitin alkupäässä. Jolloin meidän pullot oli vielä täynnä.
Lähdettiin matkaan aamupäivästä ja alkumatkasta ilma oli mielestäni juuri sopiva; ei liian kuuma ja hieman pilvinen. Ja reitin varrella oli korkeat puustot, jotka toivat sopivan varjon tien ylle. Oltiin ehkä edetty noin 2 km, kun puusto loppui kuin seinään ja keskipäivän kuuma aurinko alkoi porottaa suoraan pilvettömältä taivaalta.
Mä löysin yhden aidan, jonka taakse menin varjoon auringolta suojaan ja aloin itkeä
Muistan, että vähän tämän jälkeen reitin varrella oli kesyjä lehmiä tai vastaavia ja niitä kuvatessani, päässäni alkoi pyöriä. Etenimme vielä varmaan kilometrin verran, kun romahdin maahan. Mulla oli jäätävä nestehukka, vesi oli loppunut ja varjoa oli vaikea löytää. Onneksi oltiin valittu pakettimatka ja mulla oli puhelimessa tallennettuna matkaoppaan puhelinnumero. Opas ei osannut kuitenkaan auttaa meitä sen enempää, sillä ei osattu kertoa sen tarkemmin missä kohtaa reittiä olimme.
En muista oliko puiston henkilökuntaa paikalla, sillä muistan oppaan selvittäneen olisiko joku voinut hakea meidän reitin varrelta. Mä löysin yhden aidan, jonka taakse menin varjoon auringolta suojaan ja aloin itkeä. Hetken päästä ohi käveli saksalainen pariskunta, joka kääntyi hetken päästä meidät ohitettuaan ympäri, ja toi minulle pullollisen vettä. Heille olen ikuisesti kiitollinen, hienoa että heidänlaisiaan ihmisiä on vielä olemassa.
Saksalaisilta saadun veden voimalla päätin jaksaa kävellä viimeiset pari kilometriä (jälkihuomautus: eli siis varmaan 4-5km). En oikeastaan muista juurikaan muuta loppumatkasta, kuin että aurinko porotti edelleen koko ajan selkääni ja kiedoin eksäni paidan pääni ympärille suojaksi. Tästä viisastuneena otan nykyään reippailuille mukaan jonkinnäköisen hatun ja tarpeeksi juotavaa, jotta vastaavaa ei pääse tapahtumaan.
Eilen kuitenkin hattu jäi kotiin ja tuli syötyä sekä juotua ehkä liian vähän liikunnan määrään nähden. Olo ei onneksi kuitenkaan äitynyt niin pahaksi kuin Mallorcan reissulla, ja tulipa taas palautettua mieleen varustautumisen tärkeys ulkoilemaan lähtiessä.
Onko teillä koskaan käynyt vastavaa? Ja mikä on teidän mieleenpainuvin muisto ulkomaan reissulta?
Ei kommentteja
Iso kiitos kommentistasi! <3