Ainakin jotain luulin kuulevani, joten voinen jatkaa höpöttelyjäni taasen. Tiedättekö, välillä sitä motivaatiota saa hakea työn ja tuskan takaa. Oli aiheena sitten koulu, työ, harrastus, liikunta tai vaikka kirjottaminen. Blogin kohdalla motivaatiota on jouduttu nyt etsiä kissojen ja koirien kanssa. Erityisen jännäksi tästä tilanteesta tekee sen, että mulla oli tosi paljon ideoita ennen valmistumista ja ootin innolla sitä, että mulla ei ole enää muuta kuin työt ja tää blogi. Miten paljon pystyisinkään panostaa taas blogiin. Ensin tuli joulu, ja sen olin päättänyt että joululomalla en tee mitään. Vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, pelaillen, syöden. Joulun jälkeen sain pari postausta ehkä hieman väkertäen aikaiseksi ja sitten tuli stoppi kuin seinään. Ei enää vaan huvittanut, en tiennyt mistä kirjoittaa tai oikeastaan en jaksanut uhrata edes kovin montaa ajatusta koko blogille. Tein noin pari viikkoa sitten videon, jossa höpöttelin kuulumisia ja mietiskelin blogin kohtaloa. Tarkoituksena oli ladata video Youtubeen ja myös blogiin. En itsekään tiennyt mitä blogille tulee käymään. Video ei kuitenkaan nähnyt koskaan päivän valoa, eikä tule näkemäänkään.
Välillä motivaatio löytää sinut. Kun olet jo luovuttamisen partaalla ja olet jo varma että tämä jää tähän, kohtalo puuttuu peliin. Mulla taisi käydä juuri niin. Sain kaipaamaani motivaatiota siitä, että blogini muuttaa kuun vaihteessa uuteen osoitteeseen, ja sanoisinko että isot pyörät alkavat vihdoin pyöriä. Ehkä se, mitä hieman blogillani tavoittelin tai mikä ainakin on ollut blogin kannalta suurena haaveena, toteutuu. Pääsen kirjoittamaan blogiani uuden yhteisön kautta. En voi vain sanoin kuvailla miten mua jännittää ja hymyilyttää ja mitä kaikkea. Tästä tulee vielä hyvä vuosi. Niin kuin edellisenkin kohdalla ajattelin. Ja enemmän ja enemmän uskon siihen, että kaikki asiat järjestyvät aina lopulta. Ihan kaikessa!
Ei kommentteja
Iso kiitos kommentistasi! <3